Out of Office For Six Months
Rakkaudella maaliskuusta läpi. Talven taittuminen kevääseen, valon määrän lisääntyminen – kaikki se on jo täällä! Marraskuun tunneista on tultu pitkä setti ja kevät tuntuu ryminällä. Aurinkoisina päivinä mieli kirii lähes maanisesti, kokoharmaina päivinä välillä mataa kuin läiskä. Oikeasti. Läiskä kuvaa minusta harmauteen turtumista, hetkellistä toivottomuutta oikein hyvin. (Suomen kieli on kyllä niin ihana <3).
Edellinen viikkopostaus päättyi retroiluun, olimme törmänneet Helsingin ydinkeskustan taksijonossa Saab 99-malliseen autoon. Sanoin retro vaikka oikeastihan kyseessä oli originaali, aito autovanhus. Ei retro (uusiotuotantoa tai tietyn ajan hengessä tuotettua tavaraa) vaan oikeastaan ihan vintage kaara. Kyseisen automallin tuotanto sijoittuu 1960-80 -luvuille ja viimeiset ysiysit on käsittääkseni valmistettu kahdeksankymmentäluvun alkupuolella. Vintage-termi erottukoon tässä artikkelissa uustuotantoisista, retrohenkisistä jutuista alkuperäisyydellä.
Minut piffattiin alkuviikosta Trainspotting 2 elokuvan yleisöön. Hieman skeptisenä kumarruin Tennispalatsin karkkihyllyjen eteen hamuamaan irtokarkkikauhaa, sillä yleensä kakkososa elokuvaan kuin elokuvaan tarkoittaa vettynyttä juonta ja ajan haaskausta. Sen verran lihasmuistiin oli Ewan McGregorin Renton kuitenkin jäänyt, että jo elokuvan alkumetreiltä huomasin tuntevani yllättävän positiivisia fiboja – ehkä Ewanin nykyhetken fit olemus toi jotain helpottuneisuuden tunnetta. Näyttelijät olivat siis samat kuin parikymmentävuotta sitten ja välillä juolahti jopa ajatus, että eihän ne edes näytä NIIN paljon vanhemmilta… Leffa komedialtaan mustaa, mutta ei kuitenkaan yönmustaa kuten ensimmäinen osa. Iskulauseet pessimismiä (”Ensin on tilaisuus, ja sitten on petos”) ja huumeista ei ole ihan kaikkien kohdalla päästy eroon. Soundtrack toimii edelleen.
Olin sittenkin päätynyt julkaisemaan blogia tästä hieman poikkeuksellisesta ajanjaksosta, jossa ei kuulu kovin suureen viiteryhmään. Kun ei ole töissä, ei sairaslomalla, opiskelijana, harjoittelijana, mammalomalla, reppureissaajana … ainoastaan vapaalla. Olemme – Pentti Linkola poislukien – sen verran laumaihmisiä, että tuntuu vähintäänkin erikoiselta, kun ei yht’äkkiä kuulukaan mihinkään ryhmään.
Blogithan ovat enimmäkseen päiväkirjamaisia postauksia. Ne ovat tärkeitä kirjoittajalleen, mutta parhaimmillaan niistä on iloa ja hyötyä myös muille. Olen saanut ihanaa palautetta yllättävän paljon! Kiitos siitä <3. Eniten vierasperäisiä kommentteja on tullut – surprise, surprise – postaukseen, jossa kerroin kokemastani näyttelystä alkuvuodesta. Kansainvälisen pornotähden nimen esilletulo, vaikkakin suomenkielisessa blogissa, sytyttää mitä erikoisempiin kommentteihin ympäri maailman … Useammasta syystä olen päätynyt heittämään ne roskiin;)