Ystävyyttä yli riman – vko 5

Helmikuun taivas
Näkymä ruokapöydän äärestä pakkaspäivänä. Kuva: Ninsla / iPhone 6
Alkuviikko blogin paukutusta.

Olin sittenkin päätynyt julkaisemaan blogia tästä hieman poikkeuksellisesta ajanjaksosta, jossa ei kuulu kovin suureen viiteryhmään. Kun ei ole töissä, ei sairaslomalla, opiskelijana, harjoittelijana, mammalomalla, reppureissaajana … ainoastaan vapaalla. Olemme – Pentti Linkola poislukien – sen verran laumaihmisiä, että tuntuu vähintäänkin erikoiselta, kun ei yht’äkkiä kuulukaan mihinkään ryhmään.

Blogithan ovat enimmäkseen päiväkirjamaisia postauksia. Ne ovat tärkeitä kirjoittajalleen, mutta parhaimmillaan niistä on iloa ja hyötyä myös muille. Olen saanut ihanaa palautetta yllättävän paljon! Kiitos siitä <3. Eniten vierasperäisiä kommentteja on tullut – surprise, surprise – postaukseen, jossa kerroin kokemastani näyttelystä alkuvuodesta. Kansainvälisen pornotähden nimen esilletulo, vaikkakin suomenkielisessa blogissa, sytyttää mitä erikoisempiin kommentteihin ympäri maailman … Useammasta syystä olen päätynyt heittämään ne roskiin;)

kalenterissa on joka viikko ollut ystävien tapaamisia.

Hetkiä, joissa vaihtuu energiaa, ajatuksia, tunteita ja voi nähdessä luottaa omaan ja toisen läsnäoloon. Omasta puolesta voin sanoa, että tuntuu mahtavalta kun energiaa taas riittää. Yhtä miellyttävää on huomata sen viiteryhmän olemassaolo, joka on elintärkeä – ystävät.

Aikuisiällä useimmat hyvät ystävyydet ovat syntyneet työpaikoilla. Kuluneella viikolla tapasin laskiaispullien äärellä aamukahdeksalta kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa on jaettu sama työnantaja yli kymmenen vuotta sitten. Kaikki kolme olemme eri alan asiantuntijoita, mutta jokin juttu / pilke silmäkulmassa aikoinaan yhdisti meidät, ja sen jälkeen on tuonut paikoin erittäin lähelle toistemme elämässä. Tilanteisiin, joissa ollaan auki toisen nähden.

Samankaltaisia ystävyyksiä on tullut myöhemmin lisää. Vaikka olisimme opiskelleet eri intressien pohjalta aivan eri aloja, saatamme olla hyvin eri ikäisiä, eri elämäntilanteissa – jokin asenne toisen ihmisen suhteen yhdistää. Ei tarvita kulisseja tai ansioluetteloiden esillä pitoa, ei pelailuja sen suhteen kannattaako juuri tähän ihmiseen nyt panostaa… Riittää että välittää ja saa olla oma itsensä.

Laskiaispulla
Näitä voi vetää vielä kuun loppuun asti …;) Yummy! Kuva: Hanna-mari Engblom
 ystävätreffit helmikuussa – check list:

– sarkastisen huolensekaista puhetta trumpismista
– kristallinkirkasta parisuhde- & sinkkuelämän arviointia
– laskiaispullan syöntiä, kahvin juontia sekä ihan vähän cavaa
– liikuntaa
– ”se” vuoden 2004 keissi . Tai toinen vastaava vuoden takaa …
– naurua!
– pieniä paloja myös näistä: kriisit, ylennykset, headhunttaukset ja palkankorotukset. Lähelle itkua ja ihan parhaat yläfemmat!

Pointtina nyt vaan, että ihan korvaamattomia hetkiä toinen toisensa perään –hetkiä, joilla ei tule ohitetuksi tai ylenkatsotuksi. Ystävien  ja hyvien tyyppien kesken rima (ennemmin tai myöhemmin) aina ylitetään <3.

ohi on – paitsi häiden juhlinta

Lauantaina istuin yhden parhaimmista ystävistäni eli mieheni kanssa häälahjasta nauttimaan. Lahjakortin myötä menimme Kansallisteatteriin  ja ensimmäisen rivin keskelle Molièren Luulosairas näytökseen. (Jukka-Pekka Palo ei tuupertunut pääosaroolissaan näyttämölle kuten Molière aikoinaan). 1600-luvulla ilmestynyt komedia oli aiheeltaan nykymaailmaankin ajankohtainen ja herjasi muun muassa ihmisen herkkäuskoisuutta ja lääkärikunnan heikkoa ammattitaitoa.

Molièren Luulosairas
Molièren näytelmä Luulosairas Kansallisteatterin ohjelmistossa.

Ihmissuhteissa herkkäuskoisuus ei useinkaan johda hyvään. Se saattaa houkutella liian nopeisiin päätelmiin toisen sanomisista tai tarkoitusperistä. Johtaa negatiiviseen juoruiluun, jossa ei alun perinkään ole tarkoitus huolehtia juorun kohteesta. Käsi ylös joka ei tunnista tätä ilmiötä?:) Herkkäuskoisuuden sijaan kannattaakin mielestäni maadoittua aina välillä. Sen olen oppinut, että vaisto tai ”Gut feeling” harvoin pettää. Siitä sen sijaan voi olla arvokastakin hyötyä.

 Ps. Googlettaessani törmäsin sattumanvaraisesti Marko Parkkisen haastatteluun, jossa todetaan että bisneksen teossakin (ihmisen käytöksen ymmärtämiseksi) on hyötyä moniaistisuuden merkityksen tiedostamisesta.

2 vastausta artikkeliin “Ystävyyttä yli riman – vko 5”

  1. Luin juttusi heti herättyäni eli aamiaiseksi. Mukavan lempeää herättelyä. Parempi aloitus päivälle kuin lehden nostattamat tunnekuohut. Hyvä ystävyys levittää tunnelmaa ympärilleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.