vintage vs. retro
Edellinen viikkopostaus päättyi retroiluun, olimme törmänneet Helsingin ydinkeskustan taksijonossa Saab 99-malliseen autoon. Sanoin retro vaikka oikeastihan kyseessä oli originaali, aito autovanhus. Ei retro (uusiotuotantoa tai tietyn ajan hengessä tuotettua tavaraa) vaan oikeastaan ihan vintage kaara. Kyseisen automallin tuotanto sijoittuu 1960-80 -luvuille ja viimeiset ysiysit on käsittääkseni valmistettu kahdeksankymmentäluvun alkupuolella. Vintage-termi erottukoon tässä artikkelissa uustuotantoisista, retrohenkisistä jutuista alkuperäisyydellä.
T2
Minut piffattiin alkuviikosta Trainspotting 2 elokuvan yleisöön. Hieman skeptisenä kumarruin Tennispalatsin karkkihyllyjen eteen hamuamaan irtokarkkikauhaa, sillä yleensä kakkososa elokuvaan kuin elokuvaan tarkoittaa vettynyttä juonta ja ajan haaskausta. Sen verran lihasmuistiin oli Ewan McGregorin Renton kuitenkin jäänyt, että jo elokuvan alkumetreiltä huomasin tuntevani yllättävän positiivisia fiboja – ehkä Ewanin nykyhetken fit olemus toi jotain helpottuneisuuden tunnetta. Näyttelijät olivat siis samat kuin parikymmentävuotta sitten ja välillä juolahti jopa ajatus, että eihän ne edes näytä NIIN paljon vanhemmilta… Leffa komedialtaan mustaa, mutta ei kuitenkaan yönmustaa kuten ensimmäinen osa. Iskulauseet pessimismiä (”Ensin on tilaisuus, ja sitten on petos”) ja huumeista ei ole ihan kaikkien kohdalla päästy eroon. Soundtrack toimii edelleen.
Skam on ihan parasta!
Ihanan keski-ikäistä ajatella, että eihän parikymmentä vuotta ole jättänyt jälkeä ihan tuhon asteelle asti. Että elokuvan näyttelijät muistuttavatkin nuorta itseään. Ehkä minäkin sitten?:) Se yksityiskohta, että nykyiset kaksikymppiset käyttävät samoja vaatteita ja ihailevat tyylilajina täysin samoja juttuja kuin itse heidän ikäisenään teki, se on vain kiertokulkua. Kaikki tyylilajit tulevat noin kahdenkymmenen vuoden sykleinä takaisin, niin on aina ollut. Minullakin oli blondi bob, kirkkaanpunaista huulipunaa ja vaaleat vyötärömalliset farkut tuolloin vaikka SKAM tulikin ulos Suomessa 2017 keväällä. (Ihana Noora! <3).
Girls just wanna have fun (since 1983)
Huomenna on kansainvälinen Naistenpäivä. Otimme lauantaina etkot asian suhteen ja vietimme tyttöjen iltaa Pre Women’s Day nimikkeellä. Mies oli ajettu ulos (hänellä on onneksi paljon hyviä ystäviä <3) ja kotiin kutsuttu ihana joukko naisia. Illan kunniaksi olin etukäteen päivittänyt meidän jukeboxin* soittovalikoimaa. Pari äijärockhenkistä biisiä sai tehdä tilaa mm. Cindy Lauperille, Donna Summerille ja Leonard Cohenille. Nyyttärihenkisissä kemuissa tyypilliseen tapaan pöytä notkui herkuista ja cavalla skoolattiin useaan kertaan niin naistenpäivälle kuin ystävyydelle. Kun illan ajan olohuoneellinen ihmisiä vaihtaa mielipiteitään, kuuntelee toistensa juttuja ja nauraa yhdessä, on seuraavaan aamuun miellyttävä herätä. Kuin olisi pumpulissa – poislukien dagen efter päänsärky.
Ps. *) NSM City IV, vuosimallia 1988.
Ps.s. Hyvää Naistenpäivää 8.3. 2017!
Hyvää naistenpäivää tätäkin kautta!