Turku yhdessä päivässä – vko 23

Luokkaretki
Yhdessä päivässä ehtii iloisesti luokkaretkeillä Turussa!
Helsinki-Turku-Helsinki yhdessä päivässä

Helsinki-päivän alla teimme retken Turkuun. Koko juttu oli aika spontaani ja päivän ohjelma melko intuitiivinen. Halvat bussiliput hankittiin tosin kuukausia sitten ja  perillä sekä keli, ohjelma että kaupunki myötäili meitä luokkaretkeläisiä. No, jokainen muistanee luokkaretken tunnelman. Jotain pientä ekstraa ja vapautta luvassa pienen matkan päässä. Ja vähän herkkuja päälle! 😀.

Turussa paistaa aurinko (– aina). Näin kehuskelee länsirannikon tyypit ja eipä tuo pettänyt tälläkään kertaa. Olimme maksimoineet perillä oloajan, joten ei yhtään myöhemmin kuin 7.40 lauantaiaamuna lähti bussimme Helsingin Kampista. Selvisimme joten kuten ajoissa liikkeelle, mutta perillä ei mennyt montaa hetkeä tajuta aamu-unisten retkeilijöiden vaatetuksen ontuneen. Mieheni kaipaili shortsejaan ja minä hellemekkoa. Kesä, tänään!

Wamissa
Jacob Hashimoton näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa.
Romanttista flaneerausta

Ohjelma muotoutuu välillä kuin itsestään. Wäinö Aaltosen museo ja Turun taidemuseo starttasivat uusilla näyttelyillä juuri retkemme aattona. Jacob Hashimoton ja Robert Doisneaun työt olivat tuoreeltaan nähtävissä. Inhimillisen mustavalkovalokuvauksen uranuurtajan (Henri Cartier-Bressonin ohessa) kuvat olivat lähes kaikki entuudestaan tuttuja, mutta silti näyttelyksi koottuna kovin kiinnostava setti. Itse museo on puistomaisella Puolalanmäellä niin upea ilmestys, että jo sen takia sinne kannattaa kivuta Kauppatorilta. Koska päivä oli kuin morsian etc. oli ihan pakko juoda myös kaffet museon edustalla kauniissa miljöössä. Tuntui kuin Doisneaun Minun Pariisini-näyttely olisi jatkunut ulos asti.

JaCob Hashimoto 👌🏻

Ennen valokuvanäyttelyä olimme ottaneet haltuun WAM:in, Läntisen ja Itäisen Rantakadun, Tintån ja käyneet moikkaamassa Linnankadulla putiikinpitäjää. Hashimoton näyttely oli parempi kuin ennalta osasi odottaa. Monet saattoivat nähdä uutisissa kuvia itse näyttelyn rakentamisesta. Niin mekin, mutta lopputulos oli valoisassa museotilassa paikoin ällistyttävän innostava. Wäinö Aaltosen museo tilana on aina kuulunut omiin suosikkeihin. Osa teoksista olikin nyt laajempana kuin ilmeisesti koskaan aiemmin, tilakorkeuden näin salliessa. Jacob Hashimoto puhutteli minua jo näyttelyn nimeä (Giants and uncertain atmospheres) myöten. Leijaelementtien yhdistäminen kuvataiteeseen on synnyttänyt Hashimoton käsissä samanaikaisesti abstraktia keveyttä ja pohdinnan iloa. Todella kiehtova työstämisen kombinaatio!

Läntinen rantakatu
Läntinen rantakatu auringonpaisteessa.

Jokirannan näkymät eivät häviä millekään eurooppalaiselle kaimalle. Ei haittaa, että kaunein spotti rajautuu melko pienelle alueelle, kun siinä on lähes kaikki mitä esteettisesti voi toivoa. Joki, joenpenkat kivetyksineen ja penkkeineen, kauniit vanhat lehtipuut sekä vanhoja rakennuksia. Ihmiset kulkevat kävellen ja pyörillä, molemmissa suunnissa sillat joen yli. Nautinnollisen lounaan sai näillä keleillä syödä puiden katveessa ulkona istuen.

Puolalanmäeltä alas
Puolalanmaäeltä Turun taidemuseon portailta näkyy läpi kaupungin.
Field trip pikkurahalla

Ja se bussimatka. Alle viisi euroa kahdelta suuntaansa. Museoihin sisäänpääsy aikoja sitten hintansa takaisin lunastaneella museokortilla, joten pääosin päiväretken kulut muodostuivat syömisistä ja juomisista.
Yksi uusi herkkukin bongattiin – italialaistyyppistä artisaanijäätelöä kannattaa käydä nappasemassa mukaansa Nuvolesta.

Ps.  Kaiva vaan ne kesävaatteet sieltä kaapin pimeydestä…;)

Kesän kuvaamista
Kesän kuvausta nahkatakissa ja farkuissa… Vähemmälläkin pärjäisi;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *