Maanantaiaamun merenrantakävelyllä oli vielä hyytävä keli ja harmaa valo. Kuulokkeista soiva Robert Wyatt (all time favorit Shipbuildning biisi) sai kuitenkin äänellään askeleet tuntumaan merkityksellisiltä! Olin ihan unohtanut koko äijän musiikin, kunnes Elvis Costello helmikuisella keikallaan vetäisi myös tämän sanoittamansa biisin. Aikoinaan niin tärkeitä juttuja tuntuu välillä jääneen vuoksiksi unholaan. Kyseisen artistin kohdalla minulla oli jopa synnytyssalissa mukana C-kasetillinen (hih) hänen musiikkiaan – vieläpä omakätisesti täydellisillä Rotring-tusseilla kuvitetuilla kansilla. Tosin sen kaksikymmentätuntisen session vaiheet eivät edenneet ihan niin kuin olin ennalta suunnitellut (musiikkia ei kuunneltu lopulta lainkaan) eikä musiikki ollut se pääjuttu tuohon päivään muutenkaan:) Yksittäisellä artistilla voi kyllä olla vaikka mitä merkityskytkyjä. Yht’äkkiä kaikki on taas kirkkaana mielessä!
