Rakkaudella banaanilettuja – vko 10

Banaanilettuja sängyssä
Maailman parhaan aviomiehen tekemät banaaniletut syötiin kissan kanssa aamupalaksi sängyssä.

Rakkaudella maaliskuusta läpi. Talven taittuminen kevääseen, valon määrän lisääntyminen – kaikki se on jo täällä! Marraskuun tunneista on tultu pitkä setti ja kevät tuntuu ryminällä. Aurinkoisina päivinä mieli kirii lähes maanisesti, kokoharmaina päivinä välillä mataa kuin läiskä. Oikeasti. Läiskä kuvaa minusta harmauteen turtumista, hetkellistä toivottomuutta oikein hyvin. (Suomen kieli on kyllä niin ihana <3).

”Läiskä!”

Jokin joka on levinnyt ja läsähtänyt kiinni pintaan. Joka erottuu muusta vain valon avulla. On inhimillistä tunnistaa pelon tai toivottomuuden tunteita. Myöntää satunnainen heikkous – ”läiskäfiilis” – itsessään. Asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta. Miten riemuita voimantunnosta ja ilosta, jos ei koskaan ole tuntenut pelkoa ja voimattomuutta? Kauan kaivattu kevät tuo monelle normielämään lupauksen keveydestä. Pääsemme konkreettisestikin eroon raskaista talvipompista, hartialinja ja askel kevenee. Tämä ajatuksentaso siis meillä, joiden perusasiat ovat jokseenkin kunnossa.

On etuoikeutettua haaveilla ja murehtia,

kun herää viihtyisässä kodissa, lähellä on luotettava keskustelukumppani ja voi lähteä ulos harrastamaan tai tapaamaan ystäviä. On vaikea kuvitella miltä tuntuu niistä, joilta perusoikeudet on pyyhitty arjesta pois. Joiden ihmisyys on kyseenalaistettu, koska he ovat erilaisesta kulttuuritaustasta tai vaativat (liiaksi) apua. Tukea ihmisoikeusasioissa voi osoittaa monella tavalla. Toimia aktiivisesti vaikka Suomen Punaisen ristin vapaaehtoistyössä. Muun muassa sen kautta on mahdollista konkreettisesti auttaa vanhuksia, nuoria, lapsia, yksinäisiä ja kotoutumisen osalta Suomeen muuttaneita. Jos et itse ole koskaan pudonnut turvaverkosta tai jäänyt yksin, et pysty jakamaan sellaista kokemusta. Voit kuitenkin tuoda lähelle omaa energiaasi, optimismiasi, valoa. Voit näyttää, että asiat voivat muuttua myös parempaan ja antaa vaihtoehtoiset kasvot ihmisyydelle.

Oli ”läiskä” sitten normaalia satunnaista etuoikeutettujen ihmisten murehtimista tai järkyttävän iso puutos arjen turvallisuudessa, pienikin teko tai ele voi riittää nostamaan katseen ylös ja uskomaan parempaan. Jos ei löydy paukkuja vapaaehtoistyöhön vieraiden ihmisten parissa, voi omassa lähipiirissään olla se hyvä energia, joka siirtyy ja pyyhkii läiskän pois.

Kuluneella viikolla sain vierailla ystävien kodeissa, kävin näyttelyssä, vesijuoksin. Olin etuoikeutettu saadessani keskustella tärkeistä asioista. Viikon kruunasi sunnuntaiaamun aamiainen sänkyyn kannettuna! Jos olit jo unohtanut banaanilettujen olemassaolon, niin muistutus niistä tässä:) Maidoton, jauhoton ja sokeriton pikaherkku – niiiin hyviä!

Ps.  Rakkautta kevääseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.