Namaste, uusi vaihe – vko 14

Tukholmassa
Asettaudumme kuvaan-sarja jatkuu. Tämän talon ohi ovat risteilevät suomalaiset kävelleet tsiljoonasti Tukholmassa – tunnistatkohan rakennuksen?:)
lahjalipukkeet lasilliselle

Namaste! Surun keskellä on hyvä kerätä voimia, mutta myös toimia, koittaa rentoutua ja mielellään jopa nauraa. Kotona ollessa kaikki paikat ja rutiinit muistuttavat muutoksesta, kun pitkäaikainen rakas lemmikki on poissa ❤. Menneellä viikolla oli useita kohokohtia, jolloin ajatuskehä pääsi laajentumaan. Läheiset huomioivat monin eri tavoin. Hieman saatoin tarvita persuuksille potkuja, mutta onneksi mieheni jaksoi potkia. Tapasin myös monta ystävää. Yhden ystävän sain lassottua vesijuoksemaan kanssani – jatkuvasti työn puolesta ulkomailla kiertävän ihmisen. Kuulin, että hän muuttaa pian parin korttelin päähän meistä ja se oli iloinen ”Heiii, piknikille-lenkille-rannalle”-tyyppinen uutinen!

Osallistuimme mieheni ja muutaman ystävän kanssa mielenosoitukseen Helsingin kansalaistorilla. Nämä nopealla tempolla ja keskellä päivää järjestettävät tilaisuudet eivät monelle onnistu. Halusin osoittaa tukeani tasa-arvoisempien ihmisoikeuksien puolesta ja nyt kun aikani on omissa käsissä, se vaati vain paikalle menon. Moni tuli lounastunnillaan paikalle lähellä sijaitsevista työpaikoista.

Jatka lukemista ”Namaste, uusi vaihe – vko 14”

Cats with Tattoos – vko 13

Kissa lukemassa lehteä
Peppi mukana lukemassa päivän lehteä.
Cats with Tattoos

Hiihtolomaviikolla lähdimme Geen kanssa Lahteen. Meiltä oli kysytty ottaisimmeko ”erikoisen näköisiä” vai ”tavallisia”? Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä.

Kauniissa rivitalokodissa vastaan tuli polvenkorkuisia lapsia, iso koira ja paljon ääntä. Jossain olohuoneessa loikoili myös kissavanhus. Sijoituskoti oli täynnä hyvää elämää ja meidät otettiin lämmöllä vastaan.

Eteisessä oli lievä kenkäkaaos. Olimme jo nähneet litteänlaihan mustan kissaemon, ja pennut löytyisivät todennäköisimmin parivuotiaan kumisaappaiden varsista!☺️En tähän päivään ole unohtanut sitä näkyä, kun kaksi tyttökissaa ja heidän veljensä todellakin hengailivat pienten saappaiden varsissa.

Päijät-Hämeen löytöeläintaloon oli poliisista soitettu Tapaninpäivänä. Olisi kuulemma noin kaksikymmentä kissaa vailla kotia. Löytyneet talosta, jossa kuollut mies. 12 kissoista kuukaudenikäisiä pentuja. Meidän rakas kollikissamme Sputnik oli kuollut sydänkohtaukseen vuoden 2001 joulunalusviikolla. Surun keskellä oli tehty päätös, että ei koskaan enää tätä eron tuskaa! Sivusilmällä lattiantasolla viuhahtavia kissanvärisiä haamuja. Käsi, joka aamukahvin ääressä lehteä lukiessa samalla nousee paijaamaan viereen parkkeerannutta kissaa – rutiini vuosien varrelta.

Jatka lukemista ”Cats with Tattoos – vko 13”

Rakkauslaulu ja vähän rahasta – vko 12

Sunnuntaihin kuului kävely Espan kupeeseen Rikhardinkadun kirjastoon. Keväisempi takki, valkoiset tennarit ja Korkeavuorenkatu. Ah, mikä tunnelma vielä kotiin palattuamme, kun taivaalla väreilevä aurinko tulvi olohuoneen halki. Esteettä Tallinnasta asti.

Vesterinen Yhtyeineen (noh, rakas mieheni You tuben avustuksella) soitti meille tätä


Oli siis nautittu vähän parempi sunnuntailounas jälkiruokineen, fiilis oli hyvä ja silti halusin kirjoittaa muutaman sanan rahasta. Etenkin siitä näkökulmasta, että joku suunnittelisi jäävänsä vuorotteluvapaalle.

Jatka lukemista ”Rakkauslaulu ja vähän rahasta – vko 12”

Valo, meri ja jäälohkareet – vko 11

kevät ja valo
Parasta Helsingin keväässä – meri ja kalliot!

Maanantaiaamun merenrantakävelyllä oli vielä hyytävä keli ja harmaa valo. Kuulokkeista soiva Robert Wyatt (all time favorit Shipbuildning biisi) sai kuitenkin äänellään askeleet tuntumaan merkityksellisiltä! Olin ihan unohtanut koko äijän musiikin, kunnes Elvis Costello helmikuisella keikallaan vetäisi myös tämän sanoittamansa biisin. Aikoinaan niin tärkeitä juttuja tuntuu välillä jääneen vuoksiksi unholaan. Kyseisen artistin kohdalla minulla oli jopa synnytyssalissa mukana C-kasetillinen (hih) hänen musiikkiaan – vieläpä omakätisesti täydellisillä Rotring-tusseilla kuvitetuilla kansilla. Tosin sen kaksikymmentätuntisen session vaiheet eivät edenneet ihan niin kuin olin ennalta suunnitellut (musiikkia ei kuunneltu lopulta lainkaan) eikä musiikki ollut se pääjuttu tuohon päivään muutenkaan:) Yksittäisellä artistilla voi kyllä olla vaikka mitä merkityskytkyjä. Yht’äkkiä kaikki on taas kirkkaana mielessä!

Jatka lukemista ”Valo, meri ja jäälohkareet – vko 11”

Rakkaudella banaanilettuja – vko 10

Banaanilettuja sängyssä
Maailman parhaan aviomiehen tekemät banaaniletut syötiin kissan kanssa aamupalaksi sängyssä.

Rakkaudella maaliskuusta läpi. Talven taittuminen kevääseen, valon määrän lisääntyminen – kaikki se on jo täällä! Marraskuun tunneista on tultu pitkä setti ja kevät tuntuu ryminällä. Aurinkoisina päivinä mieli kirii lähes maanisesti, kokoharmaina päivinä välillä mataa kuin läiskä. Oikeasti. Läiskä kuvaa minusta harmauteen turtumista, hetkellistä toivottomuutta oikein hyvin. (Suomen kieli on kyllä niin ihana <3).

Jatka lukemista ”Rakkaudella banaanilettuja – vko 10”

Vintage aarteita – vko 9

Hangon Merikylpylä
Retrojuliste Hangon Merikylpylän mainosjulisteesta työhuoneemme seinällä. Kuva: Ninsla / iPhone 6
vintage vs. retro

Edellinen viikkopostaus päättyi retroiluun, olimme törmänneet Helsingin ydinkeskustan taksijonossa Saab 99-malliseen autoon. Sanoin retro vaikka oikeastihan kyseessä oli originaali, aito autovanhus. Ei retro (uusiotuotantoa tai tietyn ajan hengessä tuotettua tavaraa) vaan oikeastaan ihan vintage kaara. Kyseisen automallin tuotanto sijoittuu 1960-80 -luvuille ja viimeiset ysiysit on käsittääkseni valmistettu kahdeksankymmentäluvun alkupuolella. Vintage-termi erottukoon tässä artikkelissa uustuotantoisista, retrohenkisistä jutuista alkuperäisyydellä.

T2

Minut piffattiin alkuviikosta Trainspotting 2 elokuvan yleisöön. Hieman skeptisenä kumarruin Tennispalatsin karkkihyllyjen eteen hamuamaan irtokarkkikauhaa, sillä yleensä kakkososa elokuvaan kuin elokuvaan tarkoittaa vettynyttä juonta ja ajan haaskausta. Sen verran lihasmuistiin oli Ewan McGregorin Renton kuitenkin jäänyt, että jo elokuvan alkumetreiltä huomasin tuntevani yllättävän positiivisia fiboja – ehkä Ewanin nykyhetken fit olemus toi jotain helpottuneisuuden tunnetta. Näyttelijät olivat siis samat kuin parikymmentävuotta sitten ja välillä juolahti jopa ajatus, että eihän ne edes näytä NIIN paljon vanhemmilta… Leffa komedialtaan mustaa, mutta ei kuitenkaan yönmustaa kuten ensimmäinen osa. Iskulauseet pessimismiä (”Ensin on tilaisuus, ja sitten on petos”)  ja huumeista ei ole ihan kaikkien kohdalla päästy eroon. Soundtrack toimii edelleen.

Jatka lukemista ”Vintage aarteita – vko 9”

Elvis Costello ja sininen väri – vko 8

Elvis! Neljä encorea Finlandia-talolla

Hitto miten hyvän keikan toinen maailmankuulu Elvis heitti maanantai-iltana Töölönlahden Finlandia-talolla. Yhden miehen (!) kahden ja puolen tunnin GIG päättyi vasta neljänteen encoreen:) Elvis Costello eli Declan MacManus. Niin monipuolinen laulaja-säveltäjä-muusikko, että taiteilijanimi olisi Elviksen lisäksi voinut olla myös Paul (McCartney) tai jonkun muun legendan etunimi. Elvis Costello on pitkällä urallaan tehnyt (kokeellistakin) yhteistyötä useiden eri huippumuusikoiden ja musiikin genrejen parissa.

Lavalla oli miehen lisäksi muutama vaihtoehtoinen ”lavakattaus”. Sininen flyygeli, rivi kitaroita ja korkeaselkäinen sininen tuoli toisella laidalla lavaa. Kappaleiden välissä vaihtui soittimia ja sen myötä istuimia, välillä hattuja ja saimme kuulla myös tarinoita lapsuudenperheestä lähtien.

Jatka lukemista ”Elvis Costello ja sininen väri – vko 8”

We Have A Dream Tukholmassa- vko 7

Kaivopuiston ranta.
Päiväkävelyllä kivenheiton päässä kodista. Kaivopuiston ranta. Kuva: Ninsla / iPhone 6
Dream, dream, dream (all I have to do)

Rohkeus, myötätunto ja ihmisoikeudet. Isoja sanoja. Kepeään blogiini ne nyt kuitenkin kirjasin. Vuorotteluvapaalle jäädään yleensä tarpeesta saada taukoa suorittamiseen, työssäkäynnin määrittämän elämän rutiineihin. Halusta kokea vapaudentunnetta ja elämää ilman ennalta määrättyä tiukkaa aikataulua. Mahdollisuudesta nähdä asiat toisin. Äärimmäinen vapaudentunne olisi varmastikin syntynyt, jos olisin matkannut puoleksi vuodeksi pois täältä. Jonnekin lämpimään ja totaali erilaisiin olosuhteisiin. Minulla on kuitenkin ollut viime vuosina elämässäni runsaasti kaikkea – halusin hiljentää ja ankkuroida itseni kotikulmille. Nauttia siitä hyvästä mitä on tässä ja lähellä.

Kauppatorinäkymä merelle
Kauppatorilla Allas Sea Pool merikylpylän toinen vaihe etenee, taustalla Olympiaterminaali.

Jatka lukemista ”We Have A Dream Tukholmassa- vko 7”

Kaupunki ja tarinoita Helsingistä – vko 6

kaupunki &Other stories

Kaupunki sai uuden naisten vaate/konseptimyymälän Aleksanterinkadulle. &Other stories-liike avattiin nyt Suomeenkin. Tähän asti lähin liike on sijainnut netissä ja Tukholmassa, nyt Galleria Esplanadissa siis. Vaatteet ovat astetta fiinimpiä kuin H&M:ssä ja vähemmän graafisia kuin COS:ssa. Samaa konsernia yhtäkaikki. Ystäväni oli sopivasti päättänyt viettää talvilomaviikkonsa ihanassa kotikaupungissamme, joten sain hänestä check in-seuraa. Sovitin uusia nahkanilkkureita, hypistelin keväisiä vaatekappaleita, ihastelin simppelin kauniita koruja – ja kävelin ulos kaksi uutta kynsilakkaa rikkaampana…;)

Jatka lukemista ”Kaupunki ja tarinoita Helsingistä – vko 6”

Ystävyyttä yli riman – vko 5

Helmikuun taivas
Näkymä ruokapöydän äärestä pakkaspäivänä. Kuva: Ninsla / iPhone 6
Alkuviikko blogin paukutusta.

Olin sittenkin päätynyt julkaisemaan blogia tästä hieman poikkeuksellisesta ajanjaksosta, jossa ei kuulu kovin suureen viiteryhmään. Kun ei ole töissä, ei sairaslomalla, opiskelijana, harjoittelijana, mammalomalla, reppureissaajana … ainoastaan vapaalla. Olemme – Pentti Linkola poislukien – sen verran laumaihmisiä, että tuntuu vähintäänkin erikoiselta, kun ei yht’äkkiä kuulukaan mihinkään ryhmään.

Blogithan ovat enimmäkseen päiväkirjamaisia postauksia. Ne ovat tärkeitä kirjoittajalleen, mutta parhaimmillaan niistä on iloa ja hyötyä myös muille. Olen saanut ihanaa palautetta yllättävän paljon! Kiitos siitä <3. Eniten vierasperäisiä kommentteja on tullut – surprise, surprise – postaukseen, jossa kerroin kokemastani näyttelystä alkuvuodesta. Kansainvälisen pornotähden nimen esilletulo, vaikkakin suomenkielisessa blogissa, sytyttää mitä erikoisempiin kommentteihin ympäri maailman … Useammasta syystä olen päätynyt heittämään ne roskiin;)

Jatka lukemista ”Ystävyyttä yli riman – vko 5”

0
0
0