Ohi on – 180 päivän vuorotteluvapaa!

 

Kulkue
Ohi on. Kulkue marssii vielä vierashuoneen sohvalla, vaikka töihin on jo palattu.

Vuorotteluvapaa päättyi reilu kuukausi sitten. Pienen etäisyyden päästä on helpompi arvioida kulunutta. Plussat vuorotteluvapaasta on lueteltavissa tuosta vain. Lisäksi ihon alla kipristelee jonkinlainen perhosvaikutus, sattumia sopassa, jotka vielä kenties vaikutuksiltaan kasvavat tai jäävät reliikeiksi. Niistä ei vielä tiedä.

PLUSSAT (noin äkkiseltään)

• verenpaine laski
• stressitaso laski
• unenlaatu parani
• matkat
• päivittäinen ulkoilu
• yhdessäolo miehen kanssa
• lukuisat treffit ja keskustelut ystävien kanssa
• blogineitsyys meni
• aikaa hiljentyä kuuntelemaan (itseään)
• hauskaa oli  ja paljon päikkäreitä <3

MIINUS (tai melkein pari)

• ajoittainen rahapula – aikaa oli, vaan ei aina varaa (tästä kirjoitinkin jo aiemmin täällä)
• itsensä parempi kuuntelu oli ajoin myös työlästä
• hetkittäin oli tylsää olla se Kaiken Ajan Kapellimestari

Jo lapsille opetetaan, että tylsääkin pitää välillä olla ja sitä on syytä oppia sietämään. Itsensä kuuntelua ei kai kannattaisi hukata muulloinkaan, joten nämä kaksi jälkimmäistä miinusta eivät siis kovin raskauttaviksi miinuksiksi ole laskettavissakaan. Rahapula tekee nöyräksi, opettaa parempaan harkintakykyyn ja etsimään ratkaisuja. Sekään ei siis pelkästään negatiivinen kokemus. Lidlin testivoittaja kasvorasva löytyy edelleenkin kylpyhuoneen kaapista 😉

Stadikalle
Graffitit matkalla Stadikalle. Kesän Old school -allaspaikka.

Plussista löytyy asioita, jotka ovat luonteeltaan hyvin geneerisiä ja inhimillisiä. Ihan parhaita hetkiä oli tavata paljon ystäviä, myös niitä joiden kanssa saattoi olla vuosien tauko tapaamisista. Juuri näistä nousi pintaan paljon muistoja ja itsetuntemuksen vahvistajia. Pystyit hetkessä näkemään mitkä asiat eivät ole kadonneet, mitkä ovat sitä ydinhommaa sinussa ja toisessa. Ajoittainen rahapula vei myös parinkymmenen vuoden takaisiin fiiliksiin, nuoren opiskelijan arkeen.

Mikä päivä?

Oli myös etuoikeutettua, että sain seuraa miehestäni. Teimme paljon asioita yhdessä. Osa matkoista oli hankittu jo ennen kevättä, osa oli ex tempore tyyliä. Kotiinpaluu matkoilta ei ollut sen drastisempaa – aikatauluttomuus, johon usein matkoilla pyritään, jatkuikin kotioloissa. Päivämäärien ja viikonpäivien seuraaminen katosi noin parin kuukauden jälkeen. Samoin luontainen päivärytmi palasi yllättävän vahvasti. Meillä valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkään. Aivan priceless! Olisi luullut, että vuosikausien lapsiperheen ja toimistotyöntekijän vuorokausirytmi on ikuisiksi ajoiksi piintynyt ihon alle, mutta ei. Once a night owl, always a night owl!

Tallinnassa
Jaettu ilo… <3!

Kevään kuluessa tuli elämään vanhojen siistien juttujen lisäksi myös aivan uusia kuvioita. Uusia verkostoja, tapoja kohdata ja toimia. Leijunta-aika teki siis monin tavoin hyvää, mutta jos sen (ja itsensä) aikoo rehellisesti kohdata, vaatii se myös sietokykyä. Oma itse ei aina todellakaan ole se helpoin neuvottelukumppani.

Vuorotteluvapaan viimeisellä viikolla keräsimme luonnonkukista kimpun ja hautasimme rakkaan kissamme tuhkat <3.
Jotain vielä? Rutiinit.

Suosittelen vahvasti pientä breikkiä vakiintuneeseen työelämään niille, joille tämänkaltainen etuoikeus on mahdollista. Kun työn jättää hetkeksi pois, on takaisin ruudussa yksi. Päivät saa rakentaa itse. Aika ei yht’äkkiä olekaan vihollinen, joka juoksee liian lujaa. Ei tule todetuksi joka viikko että ”huomenna-on-jo-perjantai”. Ajasta tulee sopiva juttu.

Berliini
Loistavasta Berliinin reissusta löytyy vinkit täältä.

Töihin palatessa moni sanoo, että menipä se puoli vuotta nopeasti. Itse olet ollut ikuisuuden muualla. Aikakäsitys siis muuttuu. Aika ei ole enää synonyymi sanalle kiire. Vastasyntyneen vauvan kanssa kotiin jäävä usein hämmästyy aikakäsityksen muuttumista. Silloin aika ei olekaan enää välttämättä sinun käsissä. Joku tarvitsee palvelustasi kello kolme, neljä ja viisi yöllä – vaikka sinusta kuinka tuntuisi että asia on jo hoidettu. Ajankäytöstä tulee tuolloin epäsäännöllisen säännöllistä ja se saattaa sekoittaa ihmismieltä. Rutiinit tuovat turvaa, mutta kyllä niitä joskus kannattaa vähän sekoitella:). Pitenevien työurien maailmassa vuorotteluvapaa on jopa järkevä vaihtoehto. Koskaan ei ole haitallista hypätä hetkeksi toisiin saappaisiin. Päinvastoin! <3.

180 päivää
Tampereen Pyhäjärven rannalta Pyynikiltä löytyi paras venelaattanumero.

Ps. Adios.  Pimeät elokuun yöt ovat täällä ja syksyn kirpeitä aamuja odotellaan. Kiitos kaikille ihanille, jotka olette julkaisujani lukeneet ja  kommentoineet! Myös WA:ssa ja muualla on pikkublogista välillä pöhisty. Ilman Meripaviljonkia O-O-F-S-M -blogia ei olisi ehkä  syntynytkään. Thanks gals <3!

 

 

4 vastausta artikkeliin “Ohi on – 180 päivän vuorotteluvapaa!”

  1. Meripaviljonki mainittu! <3 Kiitos sulle inspiraatiosta, jonka voimalla hyppään nyt itsekin uutta kohti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *