Maanantaiaamun merenrantakävelyllä oli vielä hyytävä keli ja harmaa valo. Kuulokkeista soiva Robert Wyatt (all time favorit Shipbuildning biisi) sai kuitenkin äänellään askeleet tuntumaan merkityksellisiltä! Olin ihan unohtanut koko äijän musiikin, kunnes Elvis Costello helmikuisella keikallaan vetäisi myös tämän sanoittamansa biisin. Aikoinaan niin tärkeitä juttuja tuntuu välillä jääneen vuoksiksi unholaan. Kyseisen artistin kohdalla minulla oli jopa synnytyssalissa mukana C-kasetillinen (hih) hänen musiikkiaan – vieläpä omakätisesti täydellisillä Rotring-tusseilla kuvitetuilla kansilla. Tosin sen kaksikymmentätuntisen session vaiheet eivät edenneet ihan niin kuin olin ennalta suunnitellut (musiikkia ei kuunneltu lopulta lainkaan) eikä musiikki ollut se pääjuttu tuohon päivään muutenkaan:) Yksittäisellä artistilla voi kyllä olla vaikka mitä merkityskytkyjä. Yht’äkkiä kaikki on taas kirkkaana mielessä!
Suurkirkon portaat korkattu
Luottopaikkani Yrjönkadun uimahalli järjesti jälleen keskiviikkona naisten hemmottelupäivän. Konsepti on mainio – kasvohoitoja femmalla, taustamusiikkia kynttilänvalossa. Hemmottelupäiviä on nyt alkanut olla useammin kuin ennen. Kantistyypille niistä on tullut kuitenkin hieman hallin omat Hullut Päivät, sillä zenmäistä seesteisyyttä on turha tuolloin odottaa. Käytävät, kaapit ja saunat ovat jonon takana. Suosion myötä konseptia kannattaisi ehkä hieman hioa, mutta Helsingin kaupungille kuitenkin propsit ideasta!
Ennen vesijuoksua olimme nauttineet monta tuntia vihdoin esille tulleesta auringosta! Hernesaaren, Uunisaaren, Kaivopuiston ja Kauppatorin kautta Tuomiokirkon portaille* istumaan. Täydellistä! Portailla tarkenee vaikka varjossa vielä viima tuntuisi. Täällä on istuttu keikoilla, piknikillä, juhlimassa ja yksin möllöttämässä. Se on myös yksi parhaita lounaspaikkoja mikäli työpäivänä on keskustassa. Katupöly karstoitti silmiä ja kurkkua, mutta ihan sama. Lämpö ja valo, kiitos!
Kevät ja valo
Meri, saaret ja kalliot ovat aina olleet minulle tärkeitä. Niinpä tämän artikkelin kuvitus pursuaa keväistä merta:) Helsingissä sitä on onneksi tarjolla paljon, nämä kuvat meidän lähihuudeilta. Meri <3!
Tällä kertaa viikonlopun kruunaus oli rakkaan Tampereen poppoon yökyläily meillä. Yhdellä tyypeistä lähestyy yksivuotispäivä, toisella vaalit ja muutama sana tuli vaihdettua jälleen myös maailmanpolitiikasta. Sain juuri meiliin muistutuksen ESTA-viisumini vanhenemisesta. Veljen perheen kanssa tulee usein myös hieman muisteltua heidän asumistaan New Yorkissa, niin tänäänkin. Ja veli on meistä se onnekas, joka taas pian löytää itsensä seminaarista ko. kaupungista (kade). Ah, niin ihana New York!
Ps. *) Tuomiokirkon portaita on 46 askelta.
Tekstin soljuva tempo parantaa juoksuaan!
Kiitos <3
Blogi syntyy välillä kuin itsestään ja välillä pitää miettiä, että "hmmm, kannattaako tämä ollenkaan...". Joten palaute aina virkistää!