Onpa jees matkustaa maanantaina!
Viikko alkaa ikäänkuin virallisesti hyvin:) Neljäs viikko vuorotteluvapaalla siis Islannissa. Iceland Airin kyydissä Reykjavikiin. Lento oli miellyttävä. Hyvät jalkatilat, viihderuutu nenän edessä kuin pitkän matkan lennoilla ja jopa hyvät snackyt.
Perillä se sitten jysähti; ei ole kauniita spotteja. On kaunista. Ei siirrytä yhdestä paikasta parempaan, vaan koko ajan on kiinnostavaa. Lentokenttäbussin saapuessa Reykjavikiin oli jo pimeää, mutta joka puolella loisti valoja ja kaupunki vaikutti alueena suuremmalta kuin olin ennakkoon kuvitellut. Tuntui että tullaan kaupunkiin.
Hotellimme Hlemmur square oli loistavalla sijainnilla ja huone miellyttävä. King size bed itse asiassa yksi parhaita hotellisänkyjä koskaan. Comfi! Kylppärissä oli pikku parveke ja näkymät värikkääseen kaupunkiin. Laugavegur ostoskatu ja kaikki kivat persoonalliset kuppilat, baarit ja levykaupat korttelin päässä.
Kauan odotettu tapaaminen
Halailua olisi voinut jatkaa loputtomiin, kun näin vihdoin kuukausien eron jälkeen ihanan lapseni työpaikallaan <3! Saimme hieman erityiskohtelua tervetuloa-drinksujen ja tasting-annoksen myötä. Ympärillä näkyi kiinnostuneita ja hymyileviä kollegoiden katseita ja kun rohkenin esittäytyä Geen äidiksi, nopeasti tuli vastaus että ”Juu, tiedän”. Meidän saapumisesta oli siis tiedotettu ajoissa:)
Äidinrakkaus ja ylpeys rinnassa, uusien ihmisten ja paikkojen synnyttämä energia, ystäväperheen luona kyläily, sympaattinen kaupunki ja totaalisen mykistävä luonto. Näiden elementtien otteessa kuljin, ja kuljimme, koko viikon. Välillä pää kyyryssä niskaan satavan veden takia. Hetken päästä rotsi auki +8 asteisessa lämmössä. Äkillinen lumimyrsky kesken automatkan maaseudulla tai kirkkaana porottava aurinkopäivä muistuttivat, että mikä hyvänsä ilmanala on mahdollista. Kenties Hekla purkautuu vielä?
Hetkikään ei ollut yhdentekevä tuon viikon aikana. En olisi voinut toivoa matkalta enempää ja Mikan kanssa totesimmekin, että vaatii useamman päivän ennenkuin tajuaa mitä kaikkea oikein koki. Islantilaisia sanotaan hyvä itsetuntoiseksi kansaksi. Ainutlaatuinen luonto, sijainti eristyksissä keskellä merta ja vahva oman kulttuurin meininki ovat muovannut profiililtaan vahvat tyypit. Johtuiko sopiva olemisen sietämätön keveys sitten siitä vaiko vain miellyttävien asioiden kokemisesta, mutta ilmapiiri oli rento.
Luonnon keskellä ja maaseudulla ajeltaessa kliseet nousivat pintaan. Supliikki ihminen meni sanattomaksi. Olin valmis jäämään islanninhevosten seuraan pellonpientareelle, kun silmästä silmään lähietäisyydeltä heitä katselin. Lauhkean lempeitä pitkätukkia koko jengi. Kauniita kuin mitkä! Ja täysin suveneerejä omalla paikallaan. Vesiputoukset, kuumat lähteet ja geysirit oli ekakertalaisena koettava samoin kuin happirikas ilma, joka tuntui kuin ilokaasulta.
Aarrelista:
– pittoreskit puu- ja kivitalot Reykjavikissa ja pääkaupunkiseudulla
– leppoisat indiepaikat
– rento, mutta särmä tunnelma
– Harpa
– erinomainen ruoka kotona (Kiitos Satu mainiosta kala-ateriasta) ja kaupungilla mm. Grillmarkađurinn
– omintakeisuus
– kaikkialla näkyvät lumihuippuiset vuoret
– kissojen fanitus
– Sundhöllin uimala ja Secret lagoon
– mielettömän hyvä salmiakki sekä lakritsivalikoima ♦♦♦♦
Toiveissa uusi matka lähitulevaisuudessa!
Ps. Suomi tuntuu erittäin edulliselta Islannin matkan jälkeen. Keventää rahan menoon liittyvää ahdistusta, kun käy välillä 35 euron drinksulla Reykjavikissa…