Elvis! Neljä encorea Finlandia-talolla
Hitto miten hyvän keikan toinen maailmankuulu Elvis heitti maanantai-iltana Töölönlahden Finlandia-talolla. Yhden miehen (!) kahden ja puolen tunnin GIG päättyi vasta neljänteen encoreen:) Elvis Costello eli Declan MacManus. Niin monipuolinen laulaja-säveltäjä-muusikko, että taiteilijanimi olisi Elviksen lisäksi voinut olla myös Paul (McCartney) tai jonkun muun legendan etunimi. Elvis Costello on pitkällä urallaan tehnyt (kokeellistakin) yhteistyötä useiden eri huippumuusikoiden ja musiikin genrejen parissa.
Lavalla oli miehen lisäksi muutama vaihtoehtoinen ”lavakattaus”. Sininen flyygeli, rivi kitaroita ja korkeaselkäinen sininen tuoli toisella laidalla lavaa. Kappaleiden välissä vaihtui soittimia ja sen myötä istuimia, välillä hattuja ja saimme kuulla myös tarinoita lapsuudenperheestä lähtien.
Sähkönsininen
oli myös ystäväni kynsilakka. Tapasimme meillä pienen brunssin merkeissä ennen illan konserttia. Väreillä on aina ollut merkitystä, ja muistan useita vahvoilla väreillä tehtyjä piirroksia ja maalauksia ystävyytemme alkuajoilta lähtien. Kultturelli ystäväni sanoo minua Svedupelleksi <3. Yksi niistä ystävistäni, jonka seurassa saan aina puhua ruotsia. Tutustuimme ollessamme samalla vuosikurssilla ruotsinkielisessä taideteollisuuskoulussa kauan sitten. Gamla Borgå var vårt ställe:) Siellä oli kaunista kulkea milloin kamera kaulassa, milloin istua tekemässä frihandsteckningia Porvoon museoissa.
Rakkauskirjeitä kokille
Mieheni oli tällä viikolla pitkät päivät kuvauksissa. Lyhytelokuvaan. Ja kun sanon pitkät, puhutaan 15-16 tuntisista työpäivistä. Roolihahmonaan kokki. Siellä ollessaan minulla oli hyvää aikaa muun muassa viimeistellä huomenlahjaksi viime keväänä antamani rakkauskirje-kirja. Letters to my love-kirja koostuu tyhjistä kirjepohjista, joihin merkataan kirjoituspäivä sekä päivämäärä jolloin kirjeen saa sinetistään avata. Valmiissa kirjasessa on kirjeitä toistakymmentä. Ajattelin, että tuleva hääpäivä voisi nyt olla hyvä lukupäivä:)
Lisäksi sain vihdoinkin otettua käyttööni Bullet Journalin eli Bujon. Kaikille piirtämisestä, kirjoittamisesta ja organisoinnista pitäville sopiva kalenterin, päiväkirjan ja muistilappujen yhdistelmä. Jokainen voi muokata bujostaan millaisen haluaa, mutta perusrakenteen on eräs new yorkilainen kirjailija kehitellyt. Saa nähdä viekö se mennessään, mutta muutama kuukausi lienee hyödyllistä systeemiä sisäänajaa. Itse ajattelen, että se on 2.0 versio puhelin- ja palaveripiirroksista. Niistä kiemuroista ja kissanpäistä mitä monet kokouksissa tai toisia kuunnellessaan piirtelee. Vähän – no melko paljon –kultivoituneempi vain!:)
Ps. Maanantai-illan keikalta kotiin palatessamme vaihdoimme ratikasta toiseen Mannerheimintiellä Stockan pysäkillä. Oli myöhäisilta, hieman lunta maassa ja valot kauniina heijastellen toivat esille kaupungin tunnusmerkkejä. Ratikkapysäkin oikealla puolella on taksitolppa. Siellä jonossa odotti asiakkaita sininen retro Saab! Mieheni ehti juuri napata kuvan ennen ratikkaan astumista. Porvoon ystäväni legendaarinen autojen ensirakkaus, jolla ajeluun liittyy hyviä muistoja… Ja sekin siis sininen <3🙂