Cats with Tattoos – vko 13

Cats with Tattoos

Hiihtolomaviikolla lähdimme Geen kanssa Lahteen. Meiltä oli kysytty ottaisimmeko ”erikoisen näköisiä” vai ”tavallisia”? Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä.

Kauniissa rivitalokodissa vastaan tuli polvenkorkuisia lapsia, iso koira ja paljon ääntä. Jossain olohuoneessa loikoili myös kissavanhus. Sijoituskoti oli täynnä hyvää elämää ja meidät otettiin lämmöllä vastaan.

Eteisessä oli lievä kenkäkaaos. Olimme jo nähneet litteänlaihan mustan kissaemon, ja pennut löytyisivät todennäköisimmin parivuotiaan kumisaappaiden varsista!☺️En tähän päivään ole unohtanut sitä näkyä, kun kaksi tyttökissaa ja heidän veljensä todellakin hengailivat pienten saappaiden varsissa.

Päijät-Hämeen löytöeläintaloon oli poliisista soitettu Tapaninpäivänä. Olisi kuulemma noin kaksikymmentä kissaa vailla kotia. Löytyneet talosta, jossa kuollut mies. 12 kissoista kuukaudenikäisiä pentuja. Meidän rakas kollikissamme Sputnik oli kuollut sydänkohtaukseen vuoden 2001 joulunalusviikolla. Surun keskellä oli tehty päätös, että ei koskaan enää tätä eron tuskaa! Sivusilmällä lattiantasolla viuhahtavia kissanvärisiä haamuja. Käsi, joka aamukahvin ääressä lehteä lukiessa samalla nousee paijaamaan viereen parkkeerannutta kissaa – rutiini vuosien varrelta.

seuraajat sputnikille ja tarzanille

Koti tuntuu tyhjältä ja kolkolta, kun sieltä on kuollut eläin. En halunnut, että Gee tulee yksin koulusta iltapäivisin siihen kolkkouteen.  Sputnik ja muutama vuosi aiemmin kuollut Tarzan-kissa olivat kuuluneet hänen koko elämän ajan meidän kotiin. Luopumisen raastavasta surusta huolimatta päädyimme ottamaan kissanpennut. Tällä kertaa mielellään pennut, jotka saisivat näin hyvän ja turvallisen elämän alusta lähtien.

Palattuamme Helsinkiin vahvistimme löytöeläinyhdistykseen, että vuorenvarmasti halusimme juuri ne kaksi erikoisen näköistä siskosta, eikä mieli ollut tapaamisreissulla muuttunut. Vähän myöhemmin yhdistyksen puuhanainen ajoi kissat autollaan meille Katajanokalle. Toinen oli kuulemma huutanut kuin syötävä koko ajomatkan. Siitä ei ollut jälkeäkään, kun balleriinatassut pumpulinpehmeästi kulkien tutkivat uutta kotiaan. 80 neliötä lautalattioita oli iso urakka kaksikuukautisille puikulapennuille.

täydellisen osuvat nimet

Toinen oli selkeästi akrobaatti-seikkailija, ”puukissa” ja sai nimekseen Peppi (Lotta Sikuriina Efraimintytär jne). Toinen selkeästi ”pensaskissa”, tyynynvieruskaveri ja suurisilmäinen huolehtijaluonne. Hänestä tuli Amelie. Nimet mietittiin yhdessä, mutta niiden varsinainen pääarkkitehti oli tuolloin ekaluokkainen Gee.❤

Kissojen isästä ei ollut varmuutta, mutta poikkeuksellinen sekoitus heissä virtasi. Sosiaalisia, sirorakenteisia ja leikkiviä kuin itämaiset kissarodut. Helliviä, huolehtivia ja käsittämättömän taitavia. Pian selvisi syy siihenkin miksi kaupoissa myydään kissanleluja. Peppiä ei saanut aamuisin syömään ellei oltu ensin leikitty! Amelie kehräsi jo lämpimänä, yleensä Geen vieressä – sylissä tai jaetulla tyynyllä.

Kilpikonna-turkit, joissa vaihteli tumman kahvin, valkoisen ja karamellin sävyt, saivat meidät hurmokseen sekä kauniiden sävyjen että pehmeyden myötä. Cashmir-silkkiturkkiset kissat tuntuivat tosiaankin pumpulinpehmeiltä. Rohkeus tuli sosiaalisuudesta. Näiden kanssa käytiin soutuveneellä tunnelmoimassa, reissattiin ympäri Suomea ja tehtiin useampi asunto kodiksi. Tärkeintä oli olla mukana kaikessa, missä omistajansakin.

sateenkaarisillalle

Lähes kuusitoistavuotta ovella vastassa ja saattelemassa matkaan, vatsan päällä kehräämässä, ja niinkuin viime aikoina, klo 23.05 nukkumaan komentamassa… Kiitos kiltit, hauskat ja kaikessa mukana henganneet kissat!!

Kirkkaan kuulas auringonlasku saatteli Ampun Pepin luo 31.3.2017. Rakkaudella.❤

Ps. Löytöeläimet sekä kastroidaan että tatuoidaan tai sirutetaan, jotta vahingon sattuessa tiedetään kenelle kuuluu. Meidän kissoilla oli korvien sisäpuolella kirjain- ja numeroyhdistelmät tatuoituina. Onneksi niitä ei koskaan tarvittu! Kastrointi takaa, että kodittomia kissoja ei pääse lisää syntymään. On tärkeätä pohtia etukäteen onko valmis jopa 15-20 vuoden huoltajuuteen eläinlääkäri-, ruoka- ja välinekuluineen. Ei ole ilmaista lemmikkiä, eikä lajia joka pärjää ilman ihmisen rakkautta ja huolenpitoa!