vintage vs. retro
Edellinen viikkopostaus päättyi retroiluun, olimme törmänneet Helsingin ydinkeskustan taksijonossa Saab 99-malliseen autoon. Sanoin retro vaikka oikeastihan kyseessä oli originaali, aito autovanhus. Ei retro (uusiotuotantoa tai tietyn ajan hengessä tuotettua tavaraa) vaan oikeastaan ihan vintage kaara. Kyseisen automallin tuotanto sijoittuu 1960-80 -luvuille ja viimeiset ysiysit on käsittääkseni valmistettu kahdeksankymmentäluvun alkupuolella. Vintage-termi erottukoon tässä artikkelissa uustuotantoisista, retrohenkisistä jutuista alkuperäisyydellä.
T2
Minut piffattiin alkuviikosta Trainspotting 2 elokuvan yleisöön. Hieman skeptisenä kumarruin Tennispalatsin karkkihyllyjen eteen hamuamaan irtokarkkikauhaa, sillä yleensä kakkososa elokuvaan kuin elokuvaan tarkoittaa vettynyttä juonta ja ajan haaskausta. Sen verran lihasmuistiin oli Ewan McGregorin Renton kuitenkin jäänyt, että jo elokuvan alkumetreiltä huomasin tuntevani yllättävän positiivisia fiboja – ehkä Ewanin nykyhetken fit olemus toi jotain helpottuneisuuden tunnetta. Näyttelijät olivat siis samat kuin parikymmentävuotta sitten ja välillä juolahti jopa ajatus, että eihän ne edes näytä NIIN paljon vanhemmilta… Leffa komedialtaan mustaa, mutta ei kuitenkaan yönmustaa kuten ensimmäinen osa. Iskulauseet pessimismiä (”Ensin on tilaisuus, ja sitten on petos”) ja huumeista ei ole ihan kaikkien kohdalla päästy eroon. Soundtrack toimii edelleen.