Turku yhdessä päivässä – vko 23

Luokkaretki
Yhdessä päivässä ehtii iloisesti luokkaretkeillä Turussa!
Helsinki-Turku-Helsinki yhdessä päivässä

Helsinki-päivän alla teimme retken Turkuun. Koko juttu oli aika spontaani ja päivän ohjelma melko intuitiivinen. Halvat bussiliput hankittiin tosin kuukausia sitten ja  perillä sekä keli, ohjelma että kaupunki myötäili meitä luokkaretkeläisiä. No, jokainen muistanee luokkaretken tunnelman. Jotain pientä ekstraa ja vapautta luvassa pienen matkan päässä. Ja vähän herkkuja päälle! 😀.

Turussa paistaa aurinko (– aina). Näin kehuskelee länsirannikon tyypit ja eipä tuo pettänyt tälläkään kertaa. Olimme maksimoineet perillä oloajan, joten ei yhtään myöhemmin kuin 7.40 lauantaiaamuna lähti bussimme Helsingin Kampista. Selvisimme joten kuten ajoissa liikkeelle, mutta perillä ei mennyt montaa hetkeä tajuta aamu-unisten retkeilijöiden vaatetuksen ontuneen. Mieheni kaipaili shortsejaan ja minä hellemekkoa. Kesä, tänään!

Wamissa
Jacob Hashimoton näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa.
Romanttista flaneerausta

Ohjelma muotoutuu välillä kuin itsestään. Wäinö Aaltosen museo ja Turun taidemuseo starttasivat uusilla näyttelyillä juuri retkemme aattona. Jacob Hashimoton ja Robert Doisneaun työt olivat tuoreeltaan nähtävissä. Inhimillisen mustavalkovalokuvauksen uranuurtajan (Henri Cartier-Bressonin ohessa) kuvat olivat lähes kaikki entuudestaan tuttuja, mutta silti näyttelyksi koottuna kovin kiinnostava setti. Itse museo on puistomaisella Puolalanmäellä niin upea ilmestys, että jo sen takia sinne kannattaa kivuta Kauppatorilta. Koska päivä oli kuin morsian etc. oli ihan pakko juoda myös kaffet museon edustalla kauniissa miljöössä. Tuntui kuin Doisneaun Minun Pariisini-näyttely olisi jatkunut ulos asti.

Jatka lukemista ”Turku yhdessä päivässä – vko 23”

Suksipoika ja Coco Chanel Suomi – vko 18

kohti flirttiä suomi-julisteissa
Suomalaisia julisteita
Yli 100 vintage ja uutta julistetta tuo keimaillen esiin Suomen ihanuutta Kansallismuseon Come to Finland-näyttelyssä. Kuva: Ninsla / iPhone 6.

Olin ajatellut kirjoittaa tähän kohtaan jotain ihan muuta, mutta tämän päivän tapahtumat saivat mieleni muuttumaan. Päivä alkoi – no, hitaasti. Veikkaan, että monen meistä arkifiilis linkittyy saavutuksiin. Siis mihin hyvänsä pieniin tai suuriin saavutuksiin. Tänä aamuna tuntui, että en ole otsani hiessä saavuttanut mitään pitkään aikaan. Tunsin itseni veteläksi ja (luterilaisen) turhakkeeksi. 

Kiire tuli siis, jotta ”ehdin” yhdistetylle aamupalalle ja lounaalle puolenpäivän aikaan. Hoku Kampin kortteliravintoissa oli täydellinen lounaspaikka. Seurana hyvä ystävä niiltä ajoilta, kun mezzosopraanoina laulettiin kansallispuvut päällä Tampereen konservatorion tyttökuoron riveissä. Siis w-aaay back to the early days! On niin hienoa, että yhteys on säilynyt lähes neljäkymmentä vuotta <3!

Somen plussat & miinukset

Hetken päästä ravintola Lasipalatsin aulassa (jossa mieheni oli lämmittelemässä odottaessaan minua tässä lumisessa toukokuussa) törmäsimme entiseen työkaveriini. Kiva tyyppi, joka iloisesti tuli moikkaamaan ja kertoi tunnistaneensa ensin mieheni. On somessa nähnyt riittävän usein, jotta ei tarvinnut arvailla onko se ”se” vai ei. Tarkennuksena vielä siis, että he eivät olleet ennen tavanneet:) Meille kaikille kuului monin tavoin hyvää ja siinä olisi voinut pidempäänkin hehkutella. Iloisissa tunnelmissa lähdimme kohti Kansallismuseon  Come to Finland- julistenäyttelyä*. Matkalla museoon tulikin sitten järkyttävä viesti tuttavan, entinen työkaveri hänkin, kuolemasta. Surullista. Veti sanattomaksi. Up & down. Miten typeriltä tuntuivat aamun itseruoskintani.

Kansallismuseo
Hubby uudistetun Kansallismuseon portailla kirja ostoskassissaan <3. Kuva: Ninsla / iPhone 6.

Jatka lukemista ”Suksipoika ja Coco Chanel Suomi – vko 18”