Dokumentin jalanjäljillä Göteborgissa – vko 17

Vappua
Nenät kohti vapunviettoa!
Ingen riktig finne* Göteborgissa

Koitan olla ihan liikaa äimistelemättä sääasiaa. Siitä on tässäkin blogissa jo useampia mainintoja kevään varrelta ja niinkuin kaikki tiedämme viime viikolla tuli sitten vielä joulukin (vapuksi).

Viikon alkuun kävin hikoilemassa fyssarilla Kallion aamussa. Aurinko paistoi ja tuntui, että oli ihan pakko mennä ansaituille aamukahveille ihanaan Ipi kulmakuppilaan. Se oli yhdeksän pintaan melko täynnä. Kiva huomata, että oma suosikkikuppila Kallion kirjaston vieressä vetää jengiä. 

Tiistaina haimme kummipoikani hoitoon Töölöstä koulupäivän päätteeksi jännittävästi ratikalla. Yleensä vanhemmat hakevat autolla. Kruununhaan kodissa meitä odotti valmiiksi tehty lohisoppa portugalin/ruotsin/suomen-kielikylvyssä. Onneksi itse olen aina ollut wannabe-svedupelle, joten säästyimme isommilta kommervenkeiltä! Kummipoikani arkailee hieman käyttää suomea ja mieheni ruotsia, joten he olivat jälleen sekunnissa täysin samalla aaltopituudella ipadin pelimaailmassa. Toinen vahvistaa suomenkieltään ja toinen ruotsinkieltä:) Sitä on kiva seurata vierestä.

Kahvila Vaniljassa
Kahvia, kuohuvaa ja Göteborgin vinkit haltuun. Göteborg kuvat: Ninsla / iPhone 6.

Jatka lukemista ”Dokumentin jalanjäljillä Göteborgissa – vko 17”

Lunta, rakeita ja ikkunanpesua – vko 16

Ed Atkinsin Ribbons teoksesta murto-osa.
Kiasman Ars 17 -näyttelyn yksi suosikkini oli Ed Atkinsin Ribbons teos. Tässä siitä murto-osa.
uusi lumi ja uudet rakeet

Ikkunanpesua ei oltu tehty, silti pääsiäinen oli huipentunut sunnuntaiseen ystäväpariskunnan vierailuun sekä toisen pääsiäispäivän ihanaan brunssiin kummipojan perheessä. Edellinen tarkoitti keltaisten tulppaanien ja kynttilöiden ääressä nautittua pientä hyvää, muutamaa lasillista sekä ”Hassisen Kone 20 vuotta myöhemmin” -livetaltiointia vuodelta 2000. Ihmeen hyvin, suorastaan loistavasti sopi pääsiäispyhään Ismo Alanko-maratooni.

Brunssilla meille esiteltiin komean tokaluokkalaisen kikkarapääpojan ensimmäiset silmälasit. Tyylikkäät mustaraamiset Ray Banit! Oli niin mukava viettää kiireettömästi aikaa luottoystävien kanssa kukkuraisillaan herkkuja olevan pöydän äärellä. Jokainen viikko voisi alkaa kollektiivisesti ystävien kanssa! <3

Luovuin huopahatustani tiistai-illan kampaajakäynnillä. Huh, oli jo niiiin aika! Huippukampaajani teki todella pitkää iltaa saadakseen minun huovuttuneen kuontaloni kuntoon. Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun olimme valmiita. Kiitos ja anteeksi hänen perheelle – seuraavat ajat on jo plakkarissa varattuna, jotta enää ei tarvitse tunkea extra-ajalle tätä asiakasta.

Jatka lukemista ”Lunta, rakeita ja ikkunanpesua – vko 16”

Voi Seurasaarisäätiö minkä teit! – vko 15

A.k.a Miten lässäyttää maahan loistopuitteiden luoma tunnelma.
/ Varoitus. Sisältää ensimmäisen maailman ongelman esiinnostoa. /

Lähdimme retkelle. Mies sanoi että kun bussi vie kirjaimellisesti kotiovelta perille asti, niin miksi ihmeessä emme lähtisi? Bussi numero 24 tuli täyteen jo Pohjoisella Rautatienkadulla Kampissa. Lastenvaunuja maksimimäärä, teinejä, keski-ikäisiä ja puoli bussillista turisteja. Edessämme istui neljänpolven saksalaisperhe. Jostain kuului ranskaa, englantia ja vähän suomenkieltä. Kyytiin ei otettu enää loppumatkasta ihmisiä, sillä täysi mikä täysi. Olimme kaikki menossa Seurasaareen pääsiäiskokon sytyttämistä ihailemaan.

Tyyni meri
Seurasaaren sillalta oli huikea merinäkymä!

Ilma oli superlatiivein käsitettävissä! Tyynin meri, jonka pintaan pienestä sorsastakin jäi pitkäksi aikaa aura. Kevätaurinko kirkkaimmillaan, hieman poutapilviä – no, rehellisyyden nimissä myös niitä painavia lunta enteileviä. Riippui siitä kumpaan suuntaan päänsä käänsi☺️ Todella kaunista kuitenkin. Käveltiin puusiltaa pitkin saareen tasaisessa ihmisvirrassa. Pikkukoiria siellä täällä.

Jatka lukemista ”Voi Seurasaarisäätiö minkä teit! – vko 15”