Aika monelle oli unelmien täyttymys nähdä Foo Fighters Helsingissä Hietsun rannan Rock the beach-festareilla. FF soittaa ja meri sekä yleisö kylpee auringossa!
Yöpöydälläni on pöytälamppuun nojannut kuukausikaupalla polaroid-kuva tyttärestäni. Pienellä pöydällä on arjessa isohko merkitys. Sitä silmäillään päivittäin ja koska se on sängyn vieressä, pitää käden ulottuvilta löytyä aina hyvää luettavaa. Yöpöydällä säilytetään usein myös pieniä henkilökohtaisia tavaroita – ei ole epäselvää kumpi pöydistä on mieheni ja kumpi minun. Tukkalenksu, Marshallin nahkaiset kuulokkeet, vihkisormus. Muun muassa nämä ja se kuva tyttärestä. Joka ainoa yö paikallaan. On lohdullista ajatella, että valon sytyttäminen pimeässä paljastaa rakkaat kasvot, samoin kuin lukeminen tai musiikki viihdyttää ja vihkisormus voimaannuttaa aamuisin uuteen päivään.
Yhdessä päivässä ehtii iloisesti luokkaretkeillä Turussa!
Helsinki-Turku-Helsinki yhdessä päivässä
Helsinki-päivän alla teimme retken Turkuun. Koko juttu oli aika spontaani ja päivän ohjelma melko intuitiivinen. Halvat bussiliput hankittiin tosin kuukausia sitten ja perillä sekä keli, ohjelma että kaupunki myötäili meitä luokkaretkeläisiä. No, jokainen muistanee luokkaretken tunnelman. Jotain pientä ekstraa ja vapautta luvassa pienen matkan päässä. Ja vähän herkkuja päälle! 😀.
Turussa paistaa aurinko (– aina). Näin kehuskelee länsirannikon tyypit ja eipä tuo pettänyt tälläkään kertaa. Olimme maksimoineet perillä oloajan, joten ei yhtään myöhemmin kuin 7.40 lauantaiaamuna lähti bussimme Helsingin Kampista. Selvisimme joten kuten ajoissa liikkeelle, mutta perillä ei mennyt montaa hetkeä tajuta aamu-unisten retkeilijöiden vaatetuksen ontuneen. Mieheni kaipaili shortsejaan ja minä hellemekkoa. Kesä, tänään!
Jacob Hashimoton näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa.
Romanttista flaneerausta
Ohjelma muotoutuu välillä kuin itsestään. Wäinö Aaltosen museo ja Turun taidemuseo starttasivat uusilla näyttelyillä juuri retkemme aattona. Jacob Hashimoton ja Robert Doisneaun työt olivat tuoreeltaan nähtävissä. Inhimillisen mustavalkovalokuvauksen uranuurtajan (Henri Cartier-Bressonin ohessa) kuvat olivat lähes kaikki entuudestaan tuttuja, mutta silti näyttelyksi koottuna kovin kiinnostava setti. Itse museo on puistomaisella Puolalanmäellä niin upea ilmestys, että jo sen takia sinne kannattaa kivuta Kauppatorilta. Koska päivä oli kuin morsian etc. oli ihan pakko juoda myös kaffet museon edustalla kauniissa miljöössä. Tuntui kuin Doisneaun Minun Pariisini-näyttely olisi jatkunut ulos asti.
