Arki on parasta, välillä se etenee nopeasti – vko 3

arki vapaalla

Maanantaihin oli sovittu iltapäivä ystävän kanssa. Halatessamme sanoin että halataan kovaa, koska nähdään vain nelisen kertaa vuodessa:) Ystäväni tytär oli ottanut historiallisen askeleen juuri tänään – ensimmäistä kertaa itse koulusta voimistelutreeneihin Kisahalliin. Aikamoista! Katsoimme hetken tyttöjen treenejä ja siirryimme lounaalle Beijing8 ravintolaan herkuttelemaan dumplingseilla. Oli taas paljon missä mennään -jaettavaa <3.

Tiistaille olikin jo melkein hoppu … Minä menin hemmoteltavaksi tärkeän tyypin, kampaajani Sumin luo Hiushuone Dandyyn. Vaikkakin suru oli ilmassa seuraavan päivän Hanna Ruaxin – ystävän –hautajaisten takia, välittyi Sumin silmistä  ja käsistä jälleen huimasti muutakin kuin kampaus-skilssejä<3. Uutena ihmisenä kotiin ja rakkaani kanssa saman tien juna-asemalle. Tampereen Hämeenkadun Burger King ja etenkin Tampereen Teatterin Frenckellin näytös Katoava maa odottivat meitä. Olimme saaneet kutsut omaisten ennakkonäytökseen ja näin pääsimme katsomaan hienoa avioliittokuvausta alzheimerin syleilyssä. Seuranamme ihana kälyni sekä äiree. Ilta oli Tammerkosken näkymissä upea sekä puitteiltaan että sisällöltään! Kiitos kutsusta sisko <3. Pikainen hyvänyöntoivotus pienelle veljenpojalle vielä ja iltajunassa kotiin Helsinkiin. Yöksi kissan luo.

Keskiviikko alkoi tahmeasti. Ensimmäinen huonosti nukuttu yö vuorotteluvapaalla. Ehkä Mikan jääminen entiseen kotikaupunkiini yöksi vaikutti negatiivisesti, kainalo puuttui läheltä. Puuroinen olemus jäi kuitenkin jälleen Yrjönkadun uimahalliin. Tunti siellä pelastaa päivän kuin päivän.

Olin kuin toinen ihminen

Kampin rullaportaissa mennessäni deiteille vanhan ystävän kanssa. Paljon oli aikaa kulunut ja asioita tapahtunut, että ystävääni lainatakseni ”tuntui kuin olisi sokkotreffeille menossa” kunnes katse viimein löysi toisen ja aivot huusi ”sehän näyttää ihan samalta kuin aina…!” Raivasimme paikat tapasbaarista ja hauskaa oli! Voi tuntua erikoiselta, sillä toinen oli hetki sitten menettänyt elämänkumppaninsa vakavaan sairauteen ja keskustelu alkoi viimeisten hetkien läpikäymisellä. Kuolemasta puhumisella. Mutta oli niin helppo ymmärtää toisiamme. Minä olin jokin aika sitten löytänyt sen mikä heillä oli ollut koko aikuisiän, sen Oikean ja rakkauden. Tiesin kyllä, miltä jokin oli voinut tuntua! Toisaalta minulla (ja rakkaallani) on kokemukset siitä kun elämä on hiuskarvan varassa, tunneista kiinni. Ja mitä sen jälkeen seuraa… Elämä voittaa, joskin uudenlaisena, mutta aina on mahdollisuus hyvään.

Täynnä virtaa, riemukkuutta ja naurua. Niissä fiiliksissä siis erosimme – aiheet olivat olleet rankkoja, mutta pintaan nousi silti naurua ja hienoa lämpöä. Ihminen on mitä on. Vaikeat vaiheet lusitaan läpi ja lopulta ollaan taas perusasioiden äärellä.

Eikä siinä vielä kaikki. Illan päätti La la land musikaalielokuva Tennispalatsissa tyttöporukalla. Sitä ennen rutistettiin vielä tervetulleeksi New Yorkin honeymoonilta palannut matkalainen Lumiére baarissa. Jestas. Jestas sentään.

Sähköpyörä kotiin

Mika ajoi kauan odotetun sähköpyörän itselleen Kalliosta, jossa se oli koottavana. Mattamusta, komea fat tyre seisoo nyt parvekkeellamme. Kuulemma makea ajokokemus. Hubby käväisi tulevan elokuvan making of-kuvauksissa ja vimmaisesti viestiteltiin Islannin ja Suomen välillä. Iceland calling next week! Sitä ennen vielä viikonloppuun häät. Omien häidemme morsiuskimppu päätyi sukulaisiin Kokkolaan:) Ja nyt vietettiin nämä ihanan kauniit talvihäät <3<3<3 Reilu 1000 kilometriä Suomen teitä autolla valmisti meidät lennolle Reykjavikiin.

Ps. Geelle pakattin mukaan paljon pieniä Kusmi-teepurkkeja Eiringin pussiin. Viime kevään maailmanympärysmatkan tuliaiset, aidot kuubalaiset sen sijaan jätettiin odottamaan Islantiin muuttanutta lasta kotiin…