Tuubista kesään! Berliini ❤️ – vko 20

Cafe Marlene
Cafe Marlene Prenzlauer bergin alueella.

Aina toimiva Berliini. Tällä kertaa sinne lähdettiin vähän rankemman mutkan kautta. Olin siis lähtöä edeltävänä päivänä lounastreffeillä ystävän kanssa ja edellisestä kerrasta oli piiitkä tovi. Energisöityneenä keskusteluistamme lähdin hitusen viime tinkaan kohti Meilahden kolmiosairaalaa. Minullahan on joitain vuosia sitten löydetty aivokasvain. (Kasvain on hyvänlaatuinen, mutta niin hankalassa kohdassa, että sen leikkaamiseen liittyy riskejä. Niinpä toivomme vain aina, että se ei olisi kasvanut…). Kasvainta kontrollikuvataan MRI- kuvantamisella ja se hetki oli edessä viime maanantaina. Saavuin paikalle liian myöhään, jotta diapam-rauhoitus olisi ehditty antaa. Hyvillä energioilla ajattelin, että testataan nyt kahdeksas kuvantaminen sitten ilman esirauhoitusta. No, tiedätte tunteen kun viime hetkellä tajuaa tehneensä pahan virhearvion… Kanyyli käsivarressa varjoainetta varten, hälytyspumppu toisessa kämmenessä valmiina hätäkeskeytykseen ja hoitajan sanat silmiä ei sitten kyllä kannata avata siellä. Täysi kuolemanpelko ja paniikki iski heti, kun minut oli päätä myöten työnnetty ahtaaseen laitteeseen. Liikkumiskielto, pään yli kiinnitetty kova verkko, aivan hirvittävä kivilouhostyyppinen kirskunta ja meteli. Siinä on niin monta epämiellyttävää tekijää ahtaanpaikan kammoiselle, että huoli tuloksistakin unohtuu. Ajatuksissa vain kauhu ja keskeytyshalu, kunnes syvähengityksellä saa tilanteen jotenkin haltuun. Silti jokainen sekunti kovaa tsemppausta ja itsesuggestiota! Ei ikinä enää tuubiin ilman rauhoitusta!

Koriskenttä
Ollaanko Berliinissä vai New Yorkissa?:) Pappelplatz.
Berliini ja k-e-s-äloma 

New Yorkin ohella ehdottomiin suosikkimatkakohteisiini kuuluu Berliini. Fiilis vapisevana vietetyn kuvantamispäivän jälkeen olikin huipussaan, kun suuntasimme aamupäivästä lomalle.  Mitä lomaa vuorotteluvapaalainen nyt muka tarvitsee voisi joku kysyä…? No ainakin historiallisen talvisen kevään jälkeen kesäistä lämpölomaa;) Syitä oli muitakin. Hääpäivän vuosiviikko, Islannissa asuvan tyttären tapaaminen ja aina toimiva Berliini. U-bahn, S-bahn, ratikat ja niitä varten rakennetut raidesillat. Kaupungin halki mutkitteleva Spree-joki. Tuhannet vehreät puut puistoissa ja katujen varsilla. Rouhea kaupunki modernien ja vanhojen rakennusten keskellä. Historiaa kaupungista ei puutu, kuten ei myöskään kiinnostavia museoita, muraaleja, kauppoja, ravintoloita ja baareja. Berliini on iso maantieteellisesti, mutta siellä kuin huomaamatta voi myös unohtaa nuo kätevät ja helpot raideliikennevälineet ja mennä porskuttaa vain käppäillen läpi entisen idän kohden entistä länttä tai sikin sokin ees taas <3. Viikollamme oli 28-30 asteen hurmaavat hikihelteet, mutta joka päivälle tuli silti askelmittariin noin 20 km matka kävellen.

Jatka lukemista ”Tuubista kesään! Berliini ❤️ – vko 20”

Ei sull o kuumaa koiraa myyrä? – vko 19

Pispalan harjulla
Viikonlopun sankaritar sekä hubby auringonlaskuisella Pispalan harjulla. Haulitorni taustalla. Kuva: Ninsla.
Äitienpäiväksi Tampere

Sisältää: vierailut siskon, veljen, isän ja äidin luona. Yhteen viikonloppuun nämä mahtuvat, mutta hyvää tahtoa tarvitaan ja pientä säätöä tulee aina. Nyt oli myös uusia koteja nähtäväksi. Me sisarukset asumme tällä erää kaikki yläkerroksissa, isojen parvekkeiden ja avarien taivasnäkymien parissa. Jokaisen kodista voi katsella kattoja ja seurata ilmoja. Helsingissä meren lähellä, Tampereella yhdet Näsijärven, toiset Pyhäjärven rannoilla. Kaupunkien historiaa ympärillä, mutta myös muuttuvaa kaupunkikuvaa. Tampereesta on kovaa vauhtia tulossa tullut suuri kasvukeskus Suomeen. Niin paljon mittavia muutos- ja kehityskohteita oli nytkin havaittavissa. Helsingin lisäksi sinne saadaan Suomen kaupungeista toisena nykykäyttöön lähivuosina ratikkalinjat. Ratinan stadionin kylkeen kohoaa uusi kauppakeskus. Juuri mainittiin uutisissa ison Kansi-hankkeen rakennelmien saaneen tuulta alleen rahoituksen merkeissä. Vastaava kompleksi voisi Helsingissä olla Sompasaaren ja Kalasataman Redi. Hurjaa menoa Tampesterissa…

Oli mukava nähdä perhettä, luksusta siirtyä paikasta toiseen kyydillä:) Äidin auto starttaa ja sukkuloi siirtymisissä tuon tuosta. Tällä kertaa yksi väli mentiin myös isän kyydissä. Harvassa on ne kerrat kun tämä tamperelaistaustainen on nyssellä viime vuosina mennyt;) Tämä seikka sekä jatkuvassa muutosprosessissa oleva kaupunki johtaa myös osin siihen, että en enää ihan täydellisestä Tampere-oppaasta menisi.

Jatka lukemista ”Ei sull o kuumaa koiraa myyrä? – vko 19”

Suksipoika ja Coco Chanel Suomi – vko 18

kohti flirttiä suomi-julisteissa
Suomalaisia julisteita
Yli 100 vintage ja uutta julistetta tuo keimaillen esiin Suomen ihanuutta Kansallismuseon Come to Finland-näyttelyssä. Kuva: Ninsla / iPhone 6.

Olin ajatellut kirjoittaa tähän kohtaan jotain ihan muuta, mutta tämän päivän tapahtumat saivat mieleni muuttumaan. Päivä alkoi – no, hitaasti. Veikkaan, että monen meistä arkifiilis linkittyy saavutuksiin. Siis mihin hyvänsä pieniin tai suuriin saavutuksiin. Tänä aamuna tuntui, että en ole otsani hiessä saavuttanut mitään pitkään aikaan. Tunsin itseni veteläksi ja (luterilaisen) turhakkeeksi. 

Kiire tuli siis, jotta ”ehdin” yhdistetylle aamupalalle ja lounaalle puolenpäivän aikaan. Hoku Kampin kortteliravintoissa oli täydellinen lounaspaikka. Seurana hyvä ystävä niiltä ajoilta, kun mezzosopraanoina laulettiin kansallispuvut päällä Tampereen konservatorion tyttökuoron riveissä. Siis w-aaay back to the early days! On niin hienoa, että yhteys on säilynyt lähes neljäkymmentä vuotta <3!

Somen plussat & miinukset

Hetken päästä ravintola Lasipalatsin aulassa (jossa mieheni oli lämmittelemässä odottaessaan minua tässä lumisessa toukokuussa) törmäsimme entiseen työkaveriini. Kiva tyyppi, joka iloisesti tuli moikkaamaan ja kertoi tunnistaneensa ensin mieheni. On somessa nähnyt riittävän usein, jotta ei tarvinnut arvailla onko se ”se” vai ei. Tarkennuksena vielä siis, että he eivät olleet ennen tavanneet:) Meille kaikille kuului monin tavoin hyvää ja siinä olisi voinut pidempäänkin hehkutella. Iloisissa tunnelmissa lähdimme kohti Kansallismuseon  Come to Finland- julistenäyttelyä*. Matkalla museoon tulikin sitten järkyttävä viesti tuttavan, entinen työkaveri hänkin, kuolemasta. Surullista. Veti sanattomaksi. Up & down. Miten typeriltä tuntuivat aamun itseruoskintani.

Kansallismuseo
Hubby uudistetun Kansallismuseon portailla kirja ostoskassissaan <3. Kuva: Ninsla / iPhone 6.

Jatka lukemista ”Suksipoika ja Coco Chanel Suomi – vko 18”

Dokumentin jalanjäljillä Göteborgissa – vko 17

Vappua
Nenät kohti vapunviettoa!
Ingen riktig finne* Göteborgissa

Koitan olla ihan liikaa äimistelemättä sääasiaa. Siitä on tässäkin blogissa jo useampia mainintoja kevään varrelta ja niinkuin kaikki tiedämme viime viikolla tuli sitten vielä joulukin (vapuksi).

Viikon alkuun kävin hikoilemassa fyssarilla Kallion aamussa. Aurinko paistoi ja tuntui, että oli ihan pakko mennä ansaituille aamukahveille ihanaan Ipi kulmakuppilaan. Se oli yhdeksän pintaan melko täynnä. Kiva huomata, että oma suosikkikuppila Kallion kirjaston vieressä vetää jengiä. 

Tiistaina haimme kummipoikani hoitoon Töölöstä koulupäivän päätteeksi jännittävästi ratikalla. Yleensä vanhemmat hakevat autolla. Kruununhaan kodissa meitä odotti valmiiksi tehty lohisoppa portugalin/ruotsin/suomen-kielikylvyssä. Onneksi itse olen aina ollut wannabe-svedupelle, joten säästyimme isommilta kommervenkeiltä! Kummipoikani arkailee hieman käyttää suomea ja mieheni ruotsia, joten he olivat jälleen sekunnissa täysin samalla aaltopituudella ipadin pelimaailmassa. Toinen vahvistaa suomenkieltään ja toinen ruotsinkieltä:) Sitä on kiva seurata vierestä.

Kahvila Vaniljassa
Kahvia, kuohuvaa ja Göteborgin vinkit haltuun. Göteborg kuvat: Ninsla / iPhone 6.

Jatka lukemista ”Dokumentin jalanjäljillä Göteborgissa – vko 17”