Aina toimiva Berliini. Tällä kertaa sinne lähdettiin vähän rankemman mutkan kautta. Olin siis lähtöä edeltävänä päivänä lounastreffeillä ystävän kanssa ja edellisestä kerrasta oli piiitkä tovi. Energisöityneenä keskusteluistamme lähdin hitusen viime tinkaan kohti Meilahden kolmiosairaalaa. Minullahan on joitain vuosia sitten löydetty aivokasvain. (Kasvain on hyvänlaatuinen, mutta niin hankalassa kohdassa, että sen leikkaamiseen liittyy riskejä. Niinpä toivomme vain aina, että se ei olisi kasvanut…). Kasvainta kontrollikuvataan MRI- kuvantamisella ja se hetki oli edessä viime maanantaina. Saavuin paikalle liian myöhään, jotta diapam-rauhoitus olisi ehditty antaa. Hyvillä energioilla ajattelin, että testataan nyt kahdeksas kuvantaminen sitten ilman esirauhoitusta. No, tiedätte tunteen kun viime hetkellä tajuaa tehneensä pahan virhearvion… Kanyyli käsivarressa varjoainetta varten, hälytyspumppu toisessa kämmenessä valmiina hätäkeskeytykseen ja hoitajan sanat silmiä ei sitten kyllä kannata avata siellä. Täysi kuolemanpelko ja paniikki iski heti, kun minut oli päätä myöten työnnetty ahtaaseen laitteeseen. Liikkumiskielto, pään yli kiinnitetty kova verkko, aivan hirvittävä kivilouhostyyppinen kirskunta ja meteli. Siinä on niin monta epämiellyttävää tekijää ahtaanpaikan kammoiselle, että huoli tuloksistakin unohtuu. Ajatuksissa vain kauhu ja keskeytyshalu, kunnes syvähengityksellä saa tilanteen jotenkin haltuun. Silti jokainen sekunti kovaa tsemppausta ja itsesuggestiota! Ei ikinä enää tuubiin ilman rauhoitusta!
Berliini ja k-e-s-äloma
New Yorkin ohella ehdottomiin suosikkimatkakohteisiini kuuluu Berliini. Fiilis vapisevana vietetyn kuvantamispäivän jälkeen olikin huipussaan, kun suuntasimme aamupäivästä lomalle. Mitä lomaa vuorotteluvapaalainen nyt muka tarvitsee voisi joku kysyä…? No ainakin historiallisen talvisen kevään jälkeen kesäistä lämpölomaa;) Syitä oli muitakin. Hääpäivän vuosiviikko, Islannissa asuvan tyttären tapaaminen ja aina toimiva Berliini. U-bahn, S-bahn, ratikat ja niitä varten rakennetut raidesillat. Kaupungin halki mutkitteleva Spree-joki. Tuhannet vehreät puut puistoissa ja katujen varsilla. Rouhea kaupunki modernien ja vanhojen rakennusten keskellä. Historiaa kaupungista ei puutu, kuten ei myöskään kiinnostavia museoita, muraaleja, kauppoja, ravintoloita ja baareja. Berliini on iso maantieteellisesti, mutta siellä kuin huomaamatta voi myös unohtaa nuo kätevät ja helpot raideliikennevälineet ja mennä porskuttaa vain käppäillen läpi entisen idän kohden entistä länttä tai sikin sokin ees taas <3. Viikollamme oli 28-30 asteen hurmaavat hikihelteet, mutta joka päivälle tuli silti askelmittariin noin 20 km matka kävellen.
