huhtikuu 2017 - o-o-f-s-m

24 huhtikuun, 20172 kesäkuun, 2017

Lunta, rakeita ja ikkunanpesua – vko 16

Ed Atkinsin Ribbons teoksesta murto-osa. — Kiasman Ars 17 -näyttelyn yksi suosikkini oli Ed Atkinsin Ribbons teos. Tässä siitä murto-osa.

uusi lumi ja uudet rakeet

Ikkunanpesua ei oltu tehty, silti pääsiäinen oli huipentunut sunnuntaiseen ystäväpariskunnan vierailuun sekä toisen pääsiäispäivän ihanaan brunssiin kummipojan perheessä. Edellinen tarkoitti keltaisten tulppaanien ja kynttilöiden ääressä nautittua pientä hyvää, muutamaa lasillista sekä ”Hassisen Kone 20 vuotta myöhemmin” -livetaltiointia vuodelta 2000. Ihmeen hyvin, suorastaan loistavasti sopi pääsiäispyhään Ismo Alanko-maratooni.

Brunssilla meille esiteltiin komean tokaluokkalaisen kikkarapääpojan ensimmäiset silmälasit. Tyylikkäät mustaraamiset Ray Banit! Oli niin mukava viettää kiireettömästi aikaa luottoystävien kanssa kukkuraisillaan herkkuja olevan pöydän äärellä. Jokainen viikko voisi alkaa kollektiivisesti ystävien kanssa! <3

Luovuin huopahatustani tiistai-illan kampaajakäynnillä. Huh, oli jo niiiin aika! Huippukampaajani teki todella pitkää iltaa saadakseen minun huovuttuneen kuontaloni kuntoon. Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun olimme valmiita. Kiitos ja anteeksi hänen perheelle – seuraavat ajat on jo plakkarissa varattuna, jotta enää ei tarvitse tunkea extra-ajalle tätä asiakasta.

Jatka lukemista ”Lunta, rakeita ja ikkunanpesua – vko 16”

18 huhtikuun, 201728 toukokuun, 2017

Voi Seurasaarisäätiö minkä teit! – vko 15

A.k.a Miten lässäyttää maahan loistopuitteiden luoma tunnelma.

/ Varoitus. Sisältää ensimmäisen maailman ongelman esiinnostoa. /

Lähdimme retkelle. Mies sanoi että kun bussi vie kirjaimellisesti kotiovelta perille asti, niin miksi ihmeessä emme lähtisi? Bussi numero 24 tuli täyteen jo Pohjoisella Rautatienkadulla Kampissa. Lastenvaunuja maksimimäärä, teinejä, keski-ikäisiä ja puoli bussillista turisteja. Edessämme istui neljänpolven saksalaisperhe. Jostain kuului ranskaa, englantia ja vähän suomenkieltä. Kyytiin ei otettu enää loppumatkasta ihmisiä, sillä täysi mikä täysi. Olimme kaikki menossa Seurasaareen pääsiäiskokon sytyttämistä ihailemaan.

Tyyni meri — Seurasaaren sillalta oli huikea merinäkymä!

Ilma oli superlatiivein käsitettävissä! Tyynin meri, jonka pintaan pienestä sorsastakin jäi pitkäksi aikaa aura. Kevätaurinko kirkkaimmillaan, hieman poutapilviä – no, rehellisyyden nimissä myös niitä painavia lunta enteileviä. Riippui siitä kumpaan suuntaan päänsä käänsi☺️ Todella kaunista kuitenkin. Käveltiin puusiltaa pitkin saareen tasaisessa ihmisvirrassa. Pikkukoiria siellä täällä.

Jatka lukemista ”Voi Seurasaarisäätiö minkä teit! – vko 15”

11 huhtikuun, 20172 kesäkuun, 2017

Namaste, uusi vaihe – vko 14

Asettaudumme kuvaan-sarja jatkuu. Tämän talon ohi ovat risteilevät suomalaiset kävelleet tsiljoonasti Tukholmassa – tunnistatkohan rakennuksen?:)

lahjalipukkeet lasilliselle

Namaste! Surun keskellä on hyvä kerätä voimia, mutta myös toimia, koittaa rentoutua ja mielellään jopa nauraa. Kotona ollessa kaikki paikat ja rutiinit muistuttavat muutoksesta, kun pitkäaikainen rakas lemmikki on poissa ❤. Menneellä viikolla oli useita kohokohtia, jolloin ajatuskehä pääsi laajentumaan. Läheiset huomioivat monin eri tavoin. Hieman saatoin tarvita persuuksille potkuja, mutta onneksi mieheni jaksoi potkia. Tapasin myös monta ystävää. Yhden ystävän sain lassottua vesijuoksemaan kanssani – jatkuvasti työn puolesta ulkomailla kiertävän ihmisen. Kuulin, että hän muuttaa pian parin korttelin päähän meistä ja se oli iloinen ”Heiii, piknikille-lenkille-rannalle”-tyyppinen uutinen!

Osallistuimme mieheni ja muutaman ystävän kanssa mielenosoitukseen Helsingin kansalaistorilla. Nämä nopealla tempolla ja keskellä päivää järjestettävät tilaisuudet eivät monelle onnistu. Halusin osoittaa tukeani tasa-arvoisempien ihmisoikeuksien puolesta ja nyt kun aikani on omissa käsissä, se vaati vain paikalle menon. Moni tuli lounastunnillaan paikalle lähellä sijaitsevista työpaikoista.

Jatka lukemista ”Namaste, uusi vaihe – vko 14”

4 huhtikuun, 20172 kesäkuun, 2017

Cats with Tattoos – vko 13

Kissa lukemassa lehteä — Peppi mukana lukemassa päivän lehteä.

Cats with Tattoos

Hiihtolomaviikolla lähdimme Geen kanssa Lahteen. Meiltä oli kysytty ottaisimmeko ”erikoisen näköisiä” vai ”tavallisia”? Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä.

Kauniissa rivitalokodissa vastaan tuli polvenkorkuisia lapsia, iso koira ja paljon ääntä. Jossain olohuoneessa loikoili myös kissavanhus. Sijoituskoti oli täynnä hyvää elämää ja meidät otettiin lämmöllä vastaan.

Eteisessä oli lievä kenkäkaaos. Olimme jo nähneet litteänlaihan mustan kissaemon, ja pennut löytyisivät todennäköisimmin parivuotiaan kumisaappaiden varsista!☺️En tähän päivään ole unohtanut sitä näkyä, kun kaksi tyttökissaa ja heidän veljensä todellakin hengailivat pienten saappaiden varsissa.

Päijät-Hämeen löytöeläintaloon oli poliisista soitettu Tapaninpäivänä. Olisi kuulemma noin kaksikymmentä kissaa vailla kotia. Löytyneet talosta, jossa kuollut mies. 12 kissoista kuukaudenikäisiä pentuja. Meidän rakas kollikissamme Sputnik oli kuollut sydänkohtaukseen vuoden 2001 joulunalusviikolla. Surun keskellä oli tehty päätös, että ei koskaan enää tätä eron tuskaa! Sivusilmällä lattiantasolla viuhahtavia kissanvärisiä haamuja. Käsi, joka aamukahvin ääressä lehteä lukiessa samalla nousee paijaamaan viereen parkkeerannutta kissaa – rutiini vuosien varrelta.

Jatka lukemista ”Cats with Tattoos – vko 13”