Ohi on – 180 päivän vuorotteluvapaa!

 

Kulkue
Ohi on. Kulkue marssii vielä vierashuoneen sohvalla, vaikka töihin on jo palattu.

Vuorotteluvapaa päättyi reilu kuukausi sitten. Pienen etäisyyden päästä on helpompi arvioida kulunutta. Plussat vuorotteluvapaasta on lueteltavissa tuosta vain. Lisäksi ihon alla kipristelee jonkinlainen perhosvaikutus, sattumia sopassa, jotka vielä kenties vaikutuksiltaan kasvavat tai jäävät reliikeiksi. Niistä ei vielä tiedä.

PLUSSAT (noin äkkiseltään)

• verenpaine laski
• stressitaso laski
• unenlaatu parani
• matkat
• päivittäinen ulkoilu
• yhdessäolo miehen kanssa
• lukuisat treffit ja keskustelut ystävien kanssa
• blogineitsyys meni
• aikaa hiljentyä kuuntelemaan (itseään)
• hauskaa oli  ja paljon päikkäreitä <3

Jatka lukemista ”Ohi on – 180 päivän vuorotteluvapaa!”

Unelmien täyttymys – vko 24

 

Unelmia kesäfestareilla
Aika monelle oli unelmien täyttymys nähdä Foo Fighters Helsingissä Hietsun rannan Rock the beach-festareilla. FF soittaa ja meri sekä yleisö kylpee auringossa!

Yöpöydälläni on pöytälamppuun nojannut kuukausikaupalla polaroid-kuva tyttärestäni.  Pienellä pöydällä on arjessa isohko merkitys. Sitä silmäillään päivittäin ja koska se on sängyn vieressä, pitää käden ulottuvilta löytyä aina hyvää luettavaa. Yöpöydällä säilytetään usein myös pieniä henkilökohtaisia tavaroita – ei ole epäselvää kumpi pöydistä on mieheni ja kumpi minun. Tukkalenksu, Marshallin nahkaiset kuulokkeet, vihkisormus. Muun muassa nämä ja se kuva tyttärestä. Joka ainoa yö paikallaan. On lohdullista ajatella, että valon sytyttäminen pimeässä paljastaa rakkaat kasvot, samoin kuin lukeminen tai musiikki viihdyttää ja vihkisormus voimaannuttaa aamuisin uuteen päivään.

Jatka lukemista ”Unelmien täyttymys – vko 24”

Turku yhdessä päivässä – vko 23

Luokkaretki
Yhdessä päivässä ehtii iloisesti luokkaretkeillä Turussa!
Helsinki-Turku-Helsinki yhdessä päivässä

Helsinki-päivän alla teimme retken Turkuun. Koko juttu oli aika spontaani ja päivän ohjelma melko intuitiivinen. Halvat bussiliput hankittiin tosin kuukausia sitten ja  perillä sekä keli, ohjelma että kaupunki myötäili meitä luokkaretkeläisiä. No, jokainen muistanee luokkaretken tunnelman. Jotain pientä ekstraa ja vapautta luvassa pienen matkan päässä. Ja vähän herkkuja päälle! 😀.

Turussa paistaa aurinko (– aina). Näin kehuskelee länsirannikon tyypit ja eipä tuo pettänyt tälläkään kertaa. Olimme maksimoineet perillä oloajan, joten ei yhtään myöhemmin kuin 7.40 lauantaiaamuna lähti bussimme Helsingin Kampista. Selvisimme joten kuten ajoissa liikkeelle, mutta perillä ei mennyt montaa hetkeä tajuta aamu-unisten retkeilijöiden vaatetuksen ontuneen. Mieheni kaipaili shortsejaan ja minä hellemekkoa. Kesä, tänään!

Wamissa
Jacob Hashimoton näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa.
Romanttista flaneerausta

Ohjelma muotoutuu välillä kuin itsestään. Wäinö Aaltosen museo ja Turun taidemuseo starttasivat uusilla näyttelyillä juuri retkemme aattona. Jacob Hashimoton ja Robert Doisneaun työt olivat tuoreeltaan nähtävissä. Inhimillisen mustavalkovalokuvauksen uranuurtajan (Henri Cartier-Bressonin ohessa) kuvat olivat lähes kaikki entuudestaan tuttuja, mutta silti näyttelyksi koottuna kovin kiinnostava setti. Itse museo on puistomaisella Puolalanmäellä niin upea ilmestys, että jo sen takia sinne kannattaa kivuta Kauppatorilta. Koska päivä oli kuin morsian etc. oli ihan pakko juoda myös kaffet museon edustalla kauniissa miljöössä. Tuntui kuin Doisneaun Minun Pariisini-näyttely olisi jatkunut ulos asti.

Jatka lukemista ”Turku yhdessä päivässä – vko 23”

HEL! Helsinki Pit Stop – vko 21

Riviera leffabaari
Näkymä Riviera leffabaarin aulasta Harjukadulle. Raikas tuulahdus, leffoja, musiikkia ja virkistysjuomia. Iso peukku!
Go-HEL-Go!

Tässä tulee nyt huoleton Helsinki Pit Stop -postaus! Helsinki ihan särmääntyy silmissä tässä kohtaa vuotta. On ne viralliset synttärit edessä 12.6. eli Helsinki-päivä (Suomi 100 v -juhlavuoden kunniaksi kaksipäiväisinä). Mutta jo toukokuun puolella tärähtää… Heittelen tänne mielivaltaisesti omia suosikkejani ja tämän kevään juttuja, joihin olen törmännyt. Osa siis jo auttamattomasti ohi ja done, mutta toistuvina tapahtumina ansaitsevat tulla mainituksi. Toivon, että joku helsinkiläinen sisko tai veikko löytää jotain uutta kivaa näistä, ja tietenkin kaikki ne Helsinkiin työ- tai lomamatkoillaan satunnaisesti keikahtavat tyypit:) Joskus kiireaikataulussa pienikin piipahdus naapurikortteliin riittää tuomaan kosolti energiaa ja iloa. Let’s go!

Punavuori-Ullanlinna, päiväkatsaus

Vapustahan kaikki alkaa. Sen paraatipiknik tuli jo mainittua pari postausta sitten. Vastaavaa Get together -vappupiknikkiä ei osallistujamäärältään tai perinteiltään kyllä muualta Suomesta löydy, joten joskus kannattaa ottaa tuokin ajankohta Helsingin päiväreissun kohteeksi.

Parissakin kohtaa on onnistuttu ja hyvin, kun astuu Tehtaankadulla sijaitsevaan Staff Wine baariin sisään. Tihkuva tunnelma sisälle siivilöityvine valonsäteineen, ja voit heti kuvitella olevasi lasillisella ranskalaisessa korttelibaarissa. Me like!  Lähikortteleissa pysyäksesi saat hyvät kaffet vaikkapa ihastuttavasta Brooklyn Cafe’sta. Paikan perustivat vuonna 2011 brooklyniläissiskokset ja se osuu New York -henkisenä täydellisesti Viiskulmaan. Jos lounaspaikka sattuisi uupumaan, ja jalkasi hengaa edelleen näillä huudeillä, Lungi on nimensä mukainen. Tehtaankatu-Viiskulma-Korkeavuorenkatu –reitti kattaa jo aika hyvän setin kahviloita, putiikkeja ja muuta mielenkiintoista. Lisäksi voit huoletta hieman eksyillä lähikaduilla joka suuntaan, se on jopa suotavaa, jotta kaikki muut alueen helmet löytyvät!

Jatka lukemista ”HEL! Helsinki Pit Stop – vko 21”

Tuubista kesään! Berliini ❤️ – vko 20

Cafe Marlene
Cafe Marlene Prenzlauer bergin alueella.

Aina toimiva Berliini. Tällä kertaa sinne lähdettiin vähän rankemman mutkan kautta. Olin siis lähtöä edeltävänä päivänä lounastreffeillä ystävän kanssa ja edellisestä kerrasta oli piiitkä tovi. Energisöityneenä keskusteluistamme lähdin hitusen viime tinkaan kohti Meilahden kolmiosairaalaa. Minullahan on joitain vuosia sitten löydetty aivokasvain. (Kasvain on hyvänlaatuinen, mutta niin hankalassa kohdassa, että sen leikkaamiseen liittyy riskejä. Niinpä toivomme vain aina, että se ei olisi kasvanut…). Kasvainta kontrollikuvataan MRI- kuvantamisella ja se hetki oli edessä viime maanantaina. Saavuin paikalle liian myöhään, jotta diapam-rauhoitus olisi ehditty antaa. Hyvillä energioilla ajattelin, että testataan nyt kahdeksas kuvantaminen sitten ilman esirauhoitusta. No, tiedätte tunteen kun viime hetkellä tajuaa tehneensä pahan virhearvion… Kanyyli käsivarressa varjoainetta varten, hälytyspumppu toisessa kämmenessä valmiina hätäkeskeytykseen ja hoitajan sanat silmiä ei sitten kyllä kannata avata siellä. Täysi kuolemanpelko ja paniikki iski heti, kun minut oli päätä myöten työnnetty ahtaaseen laitteeseen. Liikkumiskielto, pään yli kiinnitetty kova verkko, aivan hirvittävä kivilouhostyyppinen kirskunta ja meteli. Siinä on niin monta epämiellyttävää tekijää ahtaanpaikan kammoiselle, että huoli tuloksistakin unohtuu. Ajatuksissa vain kauhu ja keskeytyshalu, kunnes syvähengityksellä saa tilanteen jotenkin haltuun. Silti jokainen sekunti kovaa tsemppausta ja itsesuggestiota! Ei ikinä enää tuubiin ilman rauhoitusta!

Koriskenttä
Ollaanko Berliinissä vai New Yorkissa?:) Pappelplatz.
Berliini ja k-e-s-äloma 

New Yorkin ohella ehdottomiin suosikkimatkakohteisiini kuuluu Berliini. Fiilis vapisevana vietetyn kuvantamispäivän jälkeen olikin huipussaan, kun suuntasimme aamupäivästä lomalle.  Mitä lomaa vuorotteluvapaalainen nyt muka tarvitsee voisi joku kysyä…? No ainakin historiallisen talvisen kevään jälkeen kesäistä lämpölomaa;) Syitä oli muitakin. Hääpäivän vuosiviikko, Islannissa asuvan tyttären tapaaminen ja aina toimiva Berliini. U-bahn, S-bahn, ratikat ja niitä varten rakennetut raidesillat. Kaupungin halki mutkitteleva Spree-joki. Tuhannet vehreät puut puistoissa ja katujen varsilla. Rouhea kaupunki modernien ja vanhojen rakennusten keskellä. Historiaa kaupungista ei puutu, kuten ei myöskään kiinnostavia museoita, muraaleja, kauppoja, ravintoloita ja baareja. Berliini on iso maantieteellisesti, mutta siellä kuin huomaamatta voi myös unohtaa nuo kätevät ja helpot raideliikennevälineet ja mennä porskuttaa vain käppäillen läpi entisen idän kohden entistä länttä tai sikin sokin ees taas <3. Viikollamme oli 28-30 asteen hurmaavat hikihelteet, mutta joka päivälle tuli silti askelmittariin noin 20 km matka kävellen.

Jatka lukemista ”Tuubista kesään! Berliini ❤️ – vko 20”

Ei sull o kuumaa koiraa myyrä? – vko 19

Pispalan harjulla
Viikonlopun sankaritar sekä hubby auringonlaskuisella Pispalan harjulla. Haulitorni taustalla. Kuva: Ninsla.
Äitienpäiväksi Tampere

Sisältää: vierailut siskon, veljen, isän ja äidin luona. Yhteen viikonloppuun nämä mahtuvat, mutta hyvää tahtoa tarvitaan ja pientä säätöä tulee aina. Nyt oli myös uusia koteja nähtäväksi. Me sisarukset asumme tällä erää kaikki yläkerroksissa, isojen parvekkeiden ja avarien taivasnäkymien parissa. Jokaisen kodista voi katsella kattoja ja seurata ilmoja. Helsingissä meren lähellä, Tampereella yhdet Näsijärven, toiset Pyhäjärven rannoilla. Kaupunkien historiaa ympärillä, mutta myös muuttuvaa kaupunkikuvaa. Tampereesta on kovaa vauhtia tulossa tullut suuri kasvukeskus Suomeen. Niin paljon mittavia muutos- ja kehityskohteita oli nytkin havaittavissa. Helsingin lisäksi sinne saadaan Suomen kaupungeista toisena nykykäyttöön lähivuosina ratikkalinjat. Ratinan stadionin kylkeen kohoaa uusi kauppakeskus. Juuri mainittiin uutisissa ison Kansi-hankkeen rakennelmien saaneen tuulta alleen rahoituksen merkeissä. Vastaava kompleksi voisi Helsingissä olla Sompasaaren ja Kalasataman Redi. Hurjaa menoa Tampesterissa…

Oli mukava nähdä perhettä, luksusta siirtyä paikasta toiseen kyydillä:) Äidin auto starttaa ja sukkuloi siirtymisissä tuon tuosta. Tällä kertaa yksi väli mentiin myös isän kyydissä. Harvassa on ne kerrat kun tämä tamperelaistaustainen on nyssellä viime vuosina mennyt;) Tämä seikka sekä jatkuvassa muutosprosessissa oleva kaupunki johtaa myös osin siihen, että en enää ihan täydellisestä Tampere-oppaasta menisi.

Jatka lukemista ”Ei sull o kuumaa koiraa myyrä? – vko 19”

Suksipoika ja Coco Chanel Suomi – vko 18

kohti flirttiä suomi-julisteissa
Suomalaisia julisteita
Yli 100 vintage ja uutta julistetta tuo keimaillen esiin Suomen ihanuutta Kansallismuseon Come to Finland-näyttelyssä. Kuva: Ninsla / iPhone 6.

Olin ajatellut kirjoittaa tähän kohtaan jotain ihan muuta, mutta tämän päivän tapahtumat saivat mieleni muuttumaan. Päivä alkoi – no, hitaasti. Veikkaan, että monen meistä arkifiilis linkittyy saavutuksiin. Siis mihin hyvänsä pieniin tai suuriin saavutuksiin. Tänä aamuna tuntui, että en ole otsani hiessä saavuttanut mitään pitkään aikaan. Tunsin itseni veteläksi ja (luterilaisen) turhakkeeksi. 

Kiire tuli siis, jotta ”ehdin” yhdistetylle aamupalalle ja lounaalle puolenpäivän aikaan. Hoku Kampin kortteliravintoissa oli täydellinen lounaspaikka. Seurana hyvä ystävä niiltä ajoilta, kun mezzosopraanoina laulettiin kansallispuvut päällä Tampereen konservatorion tyttökuoron riveissä. Siis w-aaay back to the early days! On niin hienoa, että yhteys on säilynyt lähes neljäkymmentä vuotta <3!

Somen plussat & miinukset

Hetken päästä ravintola Lasipalatsin aulassa (jossa mieheni oli lämmittelemässä odottaessaan minua tässä lumisessa toukokuussa) törmäsimme entiseen työkaveriini. Kiva tyyppi, joka iloisesti tuli moikkaamaan ja kertoi tunnistaneensa ensin mieheni. On somessa nähnyt riittävän usein, jotta ei tarvinnut arvailla onko se ”se” vai ei. Tarkennuksena vielä siis, että he eivät olleet ennen tavanneet:) Meille kaikille kuului monin tavoin hyvää ja siinä olisi voinut pidempäänkin hehkutella. Iloisissa tunnelmissa lähdimme kohti Kansallismuseon  Come to Finland- julistenäyttelyä*. Matkalla museoon tulikin sitten järkyttävä viesti tuttavan, entinen työkaveri hänkin, kuolemasta. Surullista. Veti sanattomaksi. Up & down. Miten typeriltä tuntuivat aamun itseruoskintani.

Kansallismuseo
Hubby uudistetun Kansallismuseon portailla kirja ostoskassissaan <3. Kuva: Ninsla / iPhone 6.

Jatka lukemista ”Suksipoika ja Coco Chanel Suomi – vko 18”

Dokumentin jalanjäljillä Göteborgissa – vko 17

Vappua
Nenät kohti vapunviettoa!
Ingen riktig finne* Göteborgissa

Koitan olla ihan liikaa äimistelemättä sääasiaa. Siitä on tässäkin blogissa jo useampia mainintoja kevään varrelta ja niinkuin kaikki tiedämme viime viikolla tuli sitten vielä joulukin (vapuksi).

Viikon alkuun kävin hikoilemassa fyssarilla Kallion aamussa. Aurinko paistoi ja tuntui, että oli ihan pakko mennä ansaituille aamukahveille ihanaan Ipi kulmakuppilaan. Se oli yhdeksän pintaan melko täynnä. Kiva huomata, että oma suosikkikuppila Kallion kirjaston vieressä vetää jengiä. 

Tiistaina haimme kummipoikani hoitoon Töölöstä koulupäivän päätteeksi jännittävästi ratikalla. Yleensä vanhemmat hakevat autolla. Kruununhaan kodissa meitä odotti valmiiksi tehty lohisoppa portugalin/ruotsin/suomen-kielikylvyssä. Onneksi itse olen aina ollut wannabe-svedupelle, joten säästyimme isommilta kommervenkeiltä! Kummipoikani arkailee hieman käyttää suomea ja mieheni ruotsia, joten he olivat jälleen sekunnissa täysin samalla aaltopituudella ipadin pelimaailmassa. Toinen vahvistaa suomenkieltään ja toinen ruotsinkieltä:) Sitä on kiva seurata vierestä.

Kahvila Vaniljassa
Kahvia, kuohuvaa ja Göteborgin vinkit haltuun. Göteborg kuvat: Ninsla / iPhone 6.

Jatka lukemista ”Dokumentin jalanjäljillä Göteborgissa – vko 17”

Lunta, rakeita ja ikkunanpesua – vko 16

Ed Atkinsin Ribbons teoksesta murto-osa.
Kiasman Ars 17 -näyttelyn yksi suosikkini oli Ed Atkinsin Ribbons teos. Tässä siitä murto-osa.
uusi lumi ja uudet rakeet

Ikkunanpesua ei oltu tehty, silti pääsiäinen oli huipentunut sunnuntaiseen ystäväpariskunnan vierailuun sekä toisen pääsiäispäivän ihanaan brunssiin kummipojan perheessä. Edellinen tarkoitti keltaisten tulppaanien ja kynttilöiden ääressä nautittua pientä hyvää, muutamaa lasillista sekä ”Hassisen Kone 20 vuotta myöhemmin” -livetaltiointia vuodelta 2000. Ihmeen hyvin, suorastaan loistavasti sopi pääsiäispyhään Ismo Alanko-maratooni.

Brunssilla meille esiteltiin komean tokaluokkalaisen kikkarapääpojan ensimmäiset silmälasit. Tyylikkäät mustaraamiset Ray Banit! Oli niin mukava viettää kiireettömästi aikaa luottoystävien kanssa kukkuraisillaan herkkuja olevan pöydän äärellä. Jokainen viikko voisi alkaa kollektiivisesti ystävien kanssa! <3

Luovuin huopahatustani tiistai-illan kampaajakäynnillä. Huh, oli jo niiiin aika! Huippukampaajani teki todella pitkää iltaa saadakseen minun huovuttuneen kuontaloni kuntoon. Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun olimme valmiita. Kiitos ja anteeksi hänen perheelle – seuraavat ajat on jo plakkarissa varattuna, jotta enää ei tarvitse tunkea extra-ajalle tätä asiakasta.

Jatka lukemista ”Lunta, rakeita ja ikkunanpesua – vko 16”

Voi Seurasaarisäätiö minkä teit! – vko 15

A.k.a Miten lässäyttää maahan loistopuitteiden luoma tunnelma.
/ Varoitus. Sisältää ensimmäisen maailman ongelman esiinnostoa. /

Lähdimme retkelle. Mies sanoi että kun bussi vie kirjaimellisesti kotiovelta perille asti, niin miksi ihmeessä emme lähtisi? Bussi numero 24 tuli täyteen jo Pohjoisella Rautatienkadulla Kampissa. Lastenvaunuja maksimimäärä, teinejä, keski-ikäisiä ja puoli bussillista turisteja. Edessämme istui neljänpolven saksalaisperhe. Jostain kuului ranskaa, englantia ja vähän suomenkieltä. Kyytiin ei otettu enää loppumatkasta ihmisiä, sillä täysi mikä täysi. Olimme kaikki menossa Seurasaareen pääsiäiskokon sytyttämistä ihailemaan.

Tyyni meri
Seurasaaren sillalta oli huikea merinäkymä!

Ilma oli superlatiivein käsitettävissä! Tyynin meri, jonka pintaan pienestä sorsastakin jäi pitkäksi aikaa aura. Kevätaurinko kirkkaimmillaan, hieman poutapilviä – no, rehellisyyden nimissä myös niitä painavia lunta enteileviä. Riippui siitä kumpaan suuntaan päänsä käänsi☺️ Todella kaunista kuitenkin. Käveltiin puusiltaa pitkin saareen tasaisessa ihmisvirrassa. Pikkukoiria siellä täällä.

Jatka lukemista ”Voi Seurasaarisäätiö minkä teit! – vko 15”